Lukijalta: Identiteetin korostuminen edellyttää myös puolueidentiteetin selkeyttä
Politiikan muuttumista on jäsennetty viime vuosina eri tavoilla. On puhuttu medioitumisesta, pinnallistumisesta, henkilöllistymisestä ja nopeutumisesta ⎯ kuten myös elämänpolitiikan noususta.
Väitämme, että keskeisin politiikassa tapahtunut muutos on etääntyminen. Sen myötä poliittisen kannatuksen tavoittelun logiikka ja politiikan arki ovat yhä vahvemmin erossa toisistaan.
Etäisyys on ollut jossain määrin aina läsnä politiikassa. Politiikan arkea täyttävät kysymykset hallinnosta, veroista tai laeista eivät täytä tasapuolisesti kansalaisten politiikkaa koskevaa keskustelua. Paremminkin keskustelu täyttyy kysymyksistä, jotka ovat yksilötasolla ymmärrettäviä, samaistuttavia, itseen liittyviä.
Sosiaalinen media on ollut etäännyttämisen peruuttamaton kiilaaja. Se on tuonut politiikan lähelle yksilöä ja ohjannut poliittisen kannatuksen logiikkaa yhä etäämmälle politiikan konkreettisen päiväsisällön täyttävistä asioista ⎯ lainsäädännöstä ja rahanjaosta.
Eräs keskeinen 2010-luvun poliittisen kannatuksen tavoittelun kehitys on yksilön identiteettiin vetoava poliittinen argumentointi.
Yksilön identiteetti ja erilaisten identiteettikategorioiden tunnustamisen vaatimukset tulivat politiikan asialistalle Yhdysvaltain kansalaisoikeustaisteluissa 1950-luvulta alkaen.
Identiteettipolitiikkaa tarkastelleen Francis Fukuyaman mukaan vasemmistopuolueet ovat kansainvälisesti kääntäneet katseen tästä asti yhä pienempiin identiteettikategorioihin ja näiden vähemmistöryhmien oikeuksiin.
Yhä pienempiin identiteetteihin vetoaminen on kasvavasti etäällä kansalaisten arkisista haasteista. Etääntyminen ei kuitenkaan ole johtanut korjausliikkeeseen, vaan vastauksena on ollut, myös oikeistossa, niin ikään identiteettiin vetoava viesti.
Populististen oikeistopuolueiden nousun perustana on kuitenkin korostunut vähemmistöidentiteetin sijaan monissa tapauksissa uhatuksi koetun elämäntavan tunnustamisen vaatimus.
Espanjalainen, oikeistopopulistinen Vox-puolue on noussut 2010-luvun lopulla nopeasti merkittäväksi puolueeksi, jolle on leimallista identiteettiin vetoava viesti.
Vox on esimerkiksi yhdistellyt omassa viestinnässään tukun perinteisten puolueiden sivuuttamia jäännöskysymyksiä, kuten katalaanien ja baskien separatismin, maahanmuuton, feminismin, samansukupuolisten avioliitot, valtavirran politiikkaan liittyvän kyllästymisen, korruption ja aselainsäädännön.
Sosiologi Anthony Giddens on kuvannut länsimaissa tapahtunutta muutosta siirtymäksi ontologisesta epävarmuudesta eksistentiaaliseen epävarmuuteen. Hengissä säilymisen epävarmuudesta on siirrytty olemisen tapoihin liittyvään epävarmuuteen.
Identiteettiin liittyvien kysymysten korostuminen poliittisen kannatuksen tavoittelussa on tätä vasten luontevaa. Olemisen tavat ovat osa politiikkaa ja niihin liittyvät asiat, vähemmistöjen oikeuksista ilmastonmuutoksen vastaisiin toimiin, niputtuvat toisiinsa poliittisessa keskustelussa. Vastauksia yksilön identiteetin määritelmään haetaan myös politiikasta.
Samalla monet yksilön itsemäärittelyn perustana olleet kategoriat ovat murtuneet. Työ on muuttunut. Paikat, joihin yksilöt ovat kiinnittyneet, ovat niin ikään muutoksessa. Pitkään vastauksia antaneet perinteetkin ovat muuttuneet ja kokeneet kyseenalaistamista.
Identiteetti ja sen peruskategoriat ⎯ kuka olen ja minne olen matkalla ⎯ ovat tässä ajassa erityisen ajankohtaisia. Mutta, samalla politiikassa identiteettiin vetoava argumentaatio on keskeisesti etääntymistä aiheuttanut tekijä.
Yksilön itsemäärittelyyn liittyvät kysymykset ovat politiikan arjessa erittäin pienessä roolissa, mutta niihin vetoavilla viesteillä jaetaan kasvavasti valtaa ja määritetään kansakuntien suuntaa.
Suomessa identiteettiin vetoava argumentointi on noussut merkittäväksi ilmiöksi 2010-luvulla. Muutos paikantuu ajallisesti korostuneesti keskustan tilanteessa tapahtuneisiin muutoksiin.
Keskustan kannatus on trendinomaisesti puolittunut vuoden 2003 eduskuntavaaleista. Aikavälille mahtuu nousuja ja laskuja, mutta iso kuva on selkeä. Kannatus on tullut merkittävästi alaspäin, ja keskustasta on tullut keskisuuri puolue.
Syyt ovat syvällä. Useat puolueen 2020-luvun taitteen tutkimusraporteista kertovat samaa kuin kyselytutkimukset: keskustaa ei tunnisteta eikä sille liitetä asiaomistajuutta missään avainkysymyksessä.
Keskustan puolueidentiteetti on epäselvä. On vaikea kertoa, mitä keskusta puolueena ajaa.
Etääntyminen on johtanut siihen, että poliittisen kannatuksen jakautumista ohjaavassa keskustelussa tunnistettava puolueidentiteetti on elintärkeä kysymys. Yksilön on kyettävä tunnistamaan puolueen edustamasta linjasta itsensä ⎯ pystyttävä samaistumaan siihen.
Keskustalle kysymys tunnistettavasta puolueidentiteetistä on erityisen keskeistä. Poliittisen kentän kuvailu keskeltä lähtien on haastavaa, sillä politiikan tai poliittisten toimijoiden erittelyt asettavat käytännössä aina vaihtoehdot erilaisille janoille.
Näissä erillisyys ja etäisyys kantavat sanoittamattomia merkityksiä, jotka osaltaan liittävät sanoittamattomaankin puolueidentiteettiin määritelmiä. Toisaalta monet ajassa korostuvat kysymykset ovat sellaisia, joissa metodisen keskustalaisuuden idea ei myöskään voi toimia.
Yksilötasolla on hankalaa ymmärtää itsensä keskustalaiseksi, jos keskustalaisuuden edustama identiteetti ja vastaukset isoihin kysymyksiin ovat epäselviä.
Viime vuosina keskustalaisuutta on pyritty kuvaamaan vastauksilla yksittäisiin asiakysymyksiin ja toisaalta eron tekemisen kautta. Erottautumista on pyritty tekemään korostuneesti perussuomalaisiin ja vihreisiin.
Molempien kohdalla ongelma on yhteinen: yksittäiset vastaukset yksittäisiin asiakysymyksiin eivät kiinnity mihinkään ilman tunnistettavaa puolueidentiteettiä. Eroa tekevän pitäisi kyetä myös kertomaan jotain itsestään.
Tyhjä taktinen asemointi ei riitä.
Janne Mäkinen
YTM, keskustaopiskelijoiden entinen varapuheenjohtaja
Arttu Laaksonen
YTK, keskustaopiskelijoiden pääsihteeri, entinen puheenjohtaja
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/