Lukijalta: Elämän suurin päätös
Hopeahäät plus yksi tänään. Vietämme sitä ensi kertaa siten, että molemmat lapset ovat maailmalla – sananmukaisesti ulkomailla opiskelemassa. Hetki saa pohtimaan perheen merkitystä yhteiskunnassa.
Paavo Niemelä ja Veli-Matti Karppinen kirjoittavat Suomenmaassa 3.1.2025 osuvasti siitä, kuinka Suomi tukee lapsiperheitä kenties vähiten Euroopassa. Havainto ns. hyvinvointivaltiossa on pysäyttävä.
Viimeisten vuosikymmenten aikana Suomeen on rakentunut korkeiden verojen ja laajojen tulonsiirtojen yhteiskuntamalli. Mallissa vastuuta hyvinvoinnista on siirretty pitkälle valtiolle. Sosiologinen kirjallisuus kutsuu sitä sosiaalidemokraattiseksi hyvinvointiyhteiskunnaksi, jollaisia tavataan lähinnä muutamissa Pohjoismaissa.
Niemelän ja Karppisen havainto antaa aiheen kysyä, onko perheen ja erityisesti lapsiperheen asema on heikentynyt sosiaalidemokraattisessa hyvinvointiyhteiskunnassa.
Toinen tunnettu hyvinvointiyhteiskunnan malli on ns. anglo-amerikkalainen. Sille ovat ominaista matalat verot ja tulonsiirrot sekä vastuu hyvinvoinnista yksilöillä itsellään.
Kolmas hyvinvointiyhteiskunnan malli on ns. keskieurooppalainen hyvinvointiyhteiskunta, jossa verot ja tulonsiirrot ovat maltillisemmat kuin sosiaalidemokraattisessa mallissa. Keskieurooppalaisessa mallissa vastuuta hyvinvoinnista ottaa yksilöä laajempi yhteisö – perhe. Siksi tätä keskitien mallia kutsutaan myös perhekeskeiseksi hyvinvointiyhteiskunnaksi.
Perheet ja kotitaloudet muuttuvat ajassa. Tänään maan suurimmissa kaupungeissa yhden hengen kotitaloudet muodostavat jo yli puolet kaikista kotitalouksista. Tämä on tuonut omat haasteensa mm asumiseen. Välillä pulaa on pienistä asunnoista. Välillä niitä rakennetaan ostovoimaiseen kysyntään nähden liikaa.
Muuttotappiopaikkakunnilla taas niin perhe- kuin pienet asunnot menettävät arvoaan. Isoja asioita, kun muistetaan, että suomalaisten varallisuus on pitkälle asunnoissa ja kyse on jokaisen kodista.
Perheet muuttuvat myös vähäisen syntyvyyden johdosta. Samoin maahanmuutto muovaa yhteiskunnan perhekäsitystä ja -kulttuuria. Yhteiskunta on jatkuvassa liikkeessä.
Isäni sanoi meille 26 vuotta sitten hääjuhlan puheessaan Kansallissalissa, että ’’avioliitto puolittaa surumme, kaksinkertaistaa ilomme ja nelinkertaistaa kulumme’’. Nyt reilu neljännesvuosisata myöhemmin ymmärrän, että hän oli hyvinkin jäljillä esittäessään hymy suunpielessä puolihumoristisen sananlaskunsa.
Ymmärrän myös, että elämän suurin päätös ei koske rahaa eikä uraa. Elämän suurin päätös on puolison valinta ja perheen perustaminen.
Tänään saan kiitollisena viettää hopea plus yksi hääpäivää. Samalla toivoisin, että voisimme Suomessa harjoittaa politiikkaa, joka nykyistä paremmin mahdollistaisi perheen perustamisen sekä lapsien hankinnan ja kasvattamisen. Sellaista joka loisi uskoa tulevaan. Työrauhaa ja laadukasta opetusta kouluihin. Järkevää asuntotarjontaa. Ja kenties mahdollisuuden – ei pakkoa – perhe- eli yhteisverotukseen.
Sosiaalidemokraattisen hyvinvointiyhteiskunnan ylitsekäyvään valtiokeskeisyyden ja anglo-amerikkalaisen yksilökeskeisyyden välissä on kolmas vaihtoehto – perhekeskeinen hyvinvointiyhteiskunta, jossa verot ja tulonsiirrot ovat sosiaalidemokraattista mallia maltillisemmat. Keskiössä ovat valtion sijaan itse ihmiset ja perheet.
Petri Roininen
yrittäjä ja diplomi-insinööri
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/