Lukemisen ja laskemisen onni on kaksinkertainen onni
”Missä olit silloin, kun radiossa tuli ilmoitus, että kirjastot suljetaan?”, kyseli kirjastoharrastaja lehden mielipidesivulla.
Häpeäkseni tunnustan, etten muista tuota päivää enkä edes panikoitunut tiedosta. Se ei tarkoita sitä, etten arvosta lukemista ja kirjastoja, mutta vuosikymmenien kuluessa oma kotikirjastoni on paisunut niin suureksi luetuista ja lukemattomista kirjoista, jotta niistä riittäisi lukemista vielä muutamiksi koronavuosiksi. Tiedeaiheet kiinnostivat myös lapsia eikä niitä kirjoja ole raatsinut hävittää.
Joitakin kirjoja, kuten Veikko Huovisen Puukansan tarina, oli kertynyt jopa kaksin kappalein. Luetun Puukansan tarinan lahjoitin siskolleni ja lukemattoman jätin itselleni. Satukirja-ajan koin vasta omien lasteni kautta. Suuren maalaisperheen lapsille ei ehditty lukea iltasatuja eikä ollut kirjojakaan mistä lukea.
Ihmisillä tuntuu olevan kummallinen käsitys matematiikkaan koukuttuneiden lukemis- ja muistakin harrastuksista. Lähes päivittäin minulta kysytään, eikö elämääni kuulu muuta kuin matematiikkaa. Eräs toimittaja tokaisi haastattelun päätteeksi: ”Et kai sitten muuta luekaan”. Keskustelumme aiheena oli matematiikka.
Matematiikasta ja sen historiasta on kirjoitettu muitakin kirjoja kuin oppikirjoja. Harvojen kirjastojen hyllyt notkuvat kuitenkaaan yleissivistävistä suomenkielisistä matemaattisista kirjoista eivätkä ne ole kulttuuriuutisten suosikkeja. Olen yrittänyt esitellä niitä Facebookin ryhmissä, mutta matematiikka-allergia estää usein näiden lukuelämysten levittämistä.
Korona-ahdistusta päätin torjua ratkomalla joka päivä vähintään 10 matematiikan tehtävää. Ylioppilastehtäviä on netissä 1800-luvulta lähtien. Niitä ja vanhojen kirjojen tehtäviä on tullut ratkaistuksi jo tuhansia. Osan tehtävistä olen julkaissut Facebookin matematiikkaryhmissä. Ryhmästä ”Rakastan matematiikkaa” tuli hetkessä supersuosittu, ja mikä parasta, ryhmässä ei kiusata eikä nälvitä.
Vanhojen kirjojen tehtävistä suurin osa on sanallisia. Lukuharjoitus tulee luonnostaan ja elämys tehtäviä ratkaistaessa. Tehtävien pohtiminen vaatii keskittymistä ja pitkäjänteisyyttä – kehittää siis keskittymiskykyä ja monia muita taitoja. Joka päivä ilta yllättää turhan nopeasti.
Keväällä 2020 ehdotin Ylelle, että siellä järjestettäisiin koronasta ahdistuvalle kansalle matematiikkaohjelmaa. Ideoita olisi pilvin pimein. Ei käy, koska Yle-laki kieltää. Yksittäistä ainetta, matematiikkaa, ei myöskään haluta ottaa A-studion keskusteluun, vaikka oppivelvollisille on vaikea löytää matematiikan opettajia. Pakkoruotsi-iltoja on kuitenkin sopinut pitää.
Puolella jaettu ilo on kaksinkertainen ilo! Opiskelijoiden ja opettajien lisäksi muun muassa monet lasten vanhemmat ja isovanhemmat ovat tajunneet tuon murtolukulaskun ja liittyneet seuraamme Facebookissa. Ja onhan se puolella jaettu onnikin kaksinkertainen onni!
Alli Huovinen, Oulu