Lapsemme tarvitsevat luontoa ympärilleen
Tämän päivän lapset kokevat varsin toisenlaisen lapsuuden, mitä maailmanhistoriassamme on pitkään aikaan ollut.
Moni näkee vanhempansa maskin takaa, eikä lapsi saa kulkea niin vapaasti missään niinkuin ennen.
Ulkona ollessaan lapsemme törmäävät roskiin ja huumeneuloihin, paljaiksi hakattuihin metsiimme, yhä uusiin hänen eteensä nouseviin rakennuksiin.
Monet lapset viettävät yhä enemmän aikaa rakennetuissa leikkipuistoissa kuin luonnossa.
Elämme kuitenkin aikaa jossa koronavirus haastaa meidät ajattelemaan toisin.
Unohdammeko ajatella, että lapsemme jäävät tänne jälkeemme? Meidän pitäisi pysäyttää kaikki kehityshankkeet ja alkaa miettimään luontoarvojen merkitystä uudelleen.
Lapsemme tarvitsevat ennen muuta luontoa ympärilleen, jotta he voivat tulevaisuudessakin viljellä ja kerätä metsän antimia.
Leikkipuistoissa ja sisäleikkihalleissa lapset saavat kieppua, hyppiä, laskea mäkeä, pelata ja riehua mielin määrin. Kun olin itse lapsi, minkäänlaisia leikkipuistoja ei ollut. Omalla pihalla oli hiekkalaatikko, keinu ja leikkimökki.
Kotimme takana oli suuri metsikkö, jonne useimpina päivinä menimme leikkimään, eivätkä vanhemmat koskaan etsineet meitä sieltä. Siellä oli turvallista leikkiä.
Meillä oli vapaus olla lapsia ja saimme tehdä havaintoja luonnosta. Nyt lapsemme vieraantuvat luonnosta kovaa vauhtia, varsinkin ne lapset jotka asuvat kaupungeissa.
Meillä aikuisilla olisi nyt miettimisen paikka, minkälaisen tulevaisuuden me haluamme lapsillemme antaa. Onneksi osa ihmisistä haluaa muuttaa maalle ja siellähän on tilaa!
Yhä ahtaammiksi käyvät kaupungit eivät tule palvelemaan ihmistä. Jokainen voi kuvitella mitä meille tapahtuu, jos sähköt katkeavat kaupungeissamme pitemmäksi aikaa.
Maalla emme ole niin riippuvaisia sähkönsaannista. Maakellarit, kaivot, eläintenpitomahdollisuudet ja viljelysmaat huolehtivat meistä.
Kukaan ei voi tietää, mikä virus tai bakteeri meitä seuraavaksi kurittaa, niiden sanomalla on meille kuitenkin tarkoitus.
Lapset sylissämme haluavat tulevaisuudessakin nähdä kukan nousevan maasta, perhosen lentävän, he haluavat nähdä lintujen liitävän taivaalla. Lapsemme haluavat kirmailla metsissä ja nauttia metsiemme anneista.
Mahdollistammeko sen heille tulevaisuudessa?
Birgitta Wulf