Laajamittainen tuulivoimarakentaminen vaatisi kokonaisvaltaista suunnnittelua
Energiamurroksen myötä tapahtuva siirtyminen perinteisistä sähköntuotantomuodoista uusiutuviin – kuten laajoja maa-alueita vaativaan tuulivoimaan – aiheuttaa myös laajalle leviäviä ympäristövaikutuksia.
Tuulivoimaloita on tällä hetkellä 70 kunnassa, ja tuulivoimaa on lisäksi suunnitteilla 70 sellaiseen kuntaan, jossa sitä ei vielä ole. Koko maassa on tällä hetkellä suunnitelmia 260 uudesta tuulivoimahankkeesta.
Tuulivoimaloiden sijoituspäätökset tehdään kunnissa hanke kerrallaan sitä mukaa, kun uusia hankkeita tulee vireille. Monissa kunnissa saattaa olla samanaikaisesti meneillään useita tuulivoimahankkeita, mutta harvemmin tehdään etukäteen koko kunnan kattavia tuulivoimasuunnitelmia.
Tuulivoimahankkeet sijoitetaan mielellään kuntien reunoille kauas keskuksista, jolloin hankkeen vaikutukset leviävät myös naapurikuntien puolelle, ja samalla tavalla kunta saa myös osansa kunnanrajan takana sijaitsevien hankkeiden vaikutuksista.
Kuntarajat ylittävää suunnittelua ei juurikaan ole, puhumattakaan maakuntien välisestä suunnittelusta. Maakuntakaavoissakin tarkastellaan vain seudullisesti merkittäviä hankkeita.
Tällainen tuulivoimahankkeiden ripottelu eri puolille johtaa hankkeiden lisääntyessä hallitsemattomaan tilanteeseen ja lähellä toisiaan sijaitsevien hankkeiden ennakoimattomiin yhteisvaikutuksiin.
Tuulivoimahankkeeseen kuuluu tuulivoimaloiden lisäksi huoltoteiden verkosto, joka voi olla isommissa hankkeissa kymmeniä kilometrejä, sekä voimaloiden välinen maakaapelointi. Tuotettu sähkö on lisäksi siirrettävä valtakunnan verkkoon, joten jokainen tuulivoimahanke tarvitsee myös sähkönsiirtolinjan.
Kun tarvittavan siirtolinjan pituus vaihtelee 20–130 km välillä, Suomeen muodostuu hankkeiden lisääntyessä tuhansien kilometrien pituinen sähkönsiirtolinjojen verkosto.
Maanomistajat joutuvat eriarvoiseen asemaan, koska sähkölinjojen tarvitsemat maa-alueet voidaan pakkolunastaa, vaikka tuulivoimaloiden sijoittaminen perustuu vain vapaaehtoisiin sopimuksiin.
Tuulivoimahankkeita tulisikin tarkastella voimaloiden, huoltotieverkoston ja sähkönsiirron muodostamana kokonaisuutena, ja hankkeen ympäristövaikutukset tulisi selvittää koko näin muodostuvalle hankekokonaisuudelle.
Tuulivoimahankkeiden sijoittelun tulisi perustua koko maan kattavaan kokonaisvaltaiseen suunnitteluun, jossa huomioitaisiin voimala-alueen lisäksi myös sähkönsiirto, ja eri hankkeiden yhteisvaikutukset. Tuulivoimalat tulisi sijoittaa isompiin yksiköihin, ja sellaisiin paikkoihin, joissa ei vaaranneta tärkeitä luontoarvoja.
Asutukselle aiheutuvat haitat tulisi estää säätämällä riittävä kilometripohjainen vähimmäisetäisyys asuinrakennuksiin. Kaikki tuulivoimahankkeet tulisi säätää ympäristöluvanvaraisiksi, jotta toiminnasta aiheutuviin haittoihin päästäisiin tehokkaasti puuttumaan.
Maan pakkolunastuksesta sähkölinjoja varten tulisi kokonaan luopua, ja maanhankinnan tulisi perustua pelkästään vapaaehtoisiin sopimuksiin koko hankekokonaisuuden tarvitseman maa-alueen osalta.
Tuulivoimaloiden maksamat kiinteistöverot tulisi jakaa kaikkien kuntien kesken. Sillä vältettäisiin taloudellisten syistä tapahtuva tuulivoimaloiden sijoittaminen ympäristön kannalta huonoihin paikkoihin.
Sari Murto
FM, varapuheenjohtaja
Tuulivoima-kansalaisyhdistys ry.