Kultarantakeskustelut ovat hyvä tapa varautua uhkiin
Tasavallan Presidentti pitää kesäisin yllä laajaa keskustelua suurella asiantuntijaryhmällä. Puolustusvoiman ylipäälliköltä tämä on viisas menettely. Maailman tilanne on monella tavalla epäselvä. Ja siksi on hyvä hankkia tietoja mahdollisia uhkia vastaan.
Puolustusvoimilla on myös suuria hankkeita ilma- ja merivoimille. Jotkut puolueet ovat arvostelleet näitä kustannuksia, mutta valitettavasti on ollut korkeita upseereitakin, jotka ovat pitäneet hankkeita ylimitoitettuina.
Talvisota ja jatkosodan loppu ovat olleet Suomen olemassaolon vakavia uhkia.
Ennan talvisotaa Suomi oli huonosti varustautunut. Monet poliitikot pitivät sotaa mahdottomana, koska oli Kansainliitto eikä sivistynyt maailma olisi niin hullu, että alkaisi sotia. Kuitenkin talvisota syttyi.
Suomi pelastui rintamamiesten sitkeydellä, mutta uhreja tuli turhan paljon armeijan heikon varustuksen takia.
Toinen Suomen historian katastrofi oli lähellä vuonna 1944 Kannaksella, kun puolustus oli laiminlyöty. Oletettiin, ettei hyökkäystä tule silloisessa maailmansodan tilanteessa.
Silloinkin turhia uhreja tuli heikon varustuksen takia. Sitkeät puolustajat pelastivat maan.
Vanha viisaus sanoo, että jos haluat rauhaa, valmistaudu sotaan. Pienellä maalla puolustuksen kunnossa pitäminen on elinehto. Mutta myös suhteiden hoitaminen ”isoon veljeen”.
Kultarantakeskusteluissa on mielestäni tärkein asia tietojen hankkiminen mahdollisista uhkista. Usein on niin, että tavalliset kansalaiset näkevät uhat selvemmin kuin johtajat. Näin oli talvisodan edellä ja jatkosodan lopulla.
Suomen kohtalo oli molemmissa tapauksissa vain hiuskarvan varassa.
Kultarantakeskustelut ovat yksi tapa varautua uhkiin – ja sinällään hyvä asia.
Kauno Pietilä
Kalanti