Kukaan ei lakkaa syömästä, mutta mistä tulee ruoka?

Mielipide

Maanviljelijät ovat kautta maailman historian tuottaneet ruokaa, ensin omalle perhekunnalleen ja yhteiskuntien kehittyessä yhä laajemmille kansanjoukoille.

Nykyinen EU:n maatalouspolitiikka keskittyy ruuantuotannon sijaan enemmänkin ympäristön suojeluun ja hoitoon.

Nälkää näkevien osuus kasvaa maailmassa koko ajan, ja erityisen uhan muodostaa kasvuolosuhteiden muuttuminen maapallolla mm. kuivuuden ja eroosion vaikutuksesta.

EU:n ja Suomen tulee siksi keskittyä maatalouspolitiikassa nimenomaan maanviljelijöiden ikiaikaiseen tehtävään eli ruuantuotantoon. Ruuantuottajista ei saa ympäristötukien houkuttelemina tehdä vain passiivisia viheralueiden hoitajia.

Ilmastonmuutos on tosiasia. Maatalousyrittäjät ovat parhaita oman ympäristönsä hoitajia. He ottavat jokapäiväisessä toiminnassaan huomioon heille elantonsa antavien peltojen parhaan kasvukunnon ja vaalivat sitä niin, että kasvun edellytykset säilyvät sukupolvelta toiselle.

Suomen heikommilla viljelyaloilla kasvava nurmisato on järkevää jalostaa ruuaksi eläintuotannon kautta. Karja on huonon kasvun tai täyden kadon vuosina taannut ihmisten henkiinjäämisen. Kestävän kehityksen mukainen viljely ja ruuantuotanto on suomalainen ilmastoteko parhaimmillaan. Vain pellot ja metsät sitovat hiiltä, jota energiankulutus, liikenne ja asuminen vapauttavat.

Keskustan Satakunnan piiri muistuttaa, että maailmassa nähdään nälkää ja sen mukanaan tuomaa kurjuutta ja sairautta. Siksi EU:n ja Suomen tulee muuttaa maatalouspolitiikkansa niin, ettei ruuantuotannon osaamista heikennetä ja tehdä maatalousyrittäjistä viheralueiden hoitajia. Tuottajan tehtävä on ruuantuotanto ja sen jatkuva kehittäminen. Se on ilmaston ja ympäristön ja globaalin tasapainon yksi edellytys.

Satakunnan Keskustan piirihallitus