Kuka painosti, kuka sotki arvot?
Päätöksiä tehtäessä on oleellista, miltä arvopohjalta ne tehdään ja se, että asioihin ei sotketa tunnepohjalta vääriä arvoja.
Toistamatta julkisuudessa olleita syytöksiä ja niiden esittäjiä totean, että Soinin aborttikommentteihin liittyvä näytelmä oli surullinen esimerkki nykyisestä poliittisesta kulttuurista, jossa arvot ja asiat sotkemalla vedotaan tunteisiin.
Äänestyksessä päätettiin hallituksen toimintaedellytyksistä, ei naisten oikeuksista. Tässä asiassa arvopohjana oli suhtautuminen hallitukseen.
Se, että oppositio vetosi hallituspuolueiden edustajiin vetoamalla naisten oikeuksiin, on arvojen ja asioiden ovelaa sotkemista. Siihen olisi pitänyt suhtautua vain valtapelinä.
Edesmenneen presidentin näkemyksiä mukaillen: vaarallista ei ole se, että provosoidaan vaan se, että vastuussa olevat provosoituvat.
Joukkuepelissä johtajan tärkein tehtävä on saada joukkue pelaamaan yhteiseen maaliin. Se pelaaja, joka kuuntelee vastapuolella olevan joukkueen ohjeita, ei ole luottamuksen arvoinen.
Näkemykseni mukaan joukkueen johtajan ohjeet eivät ole painostusta. Sitä ei myöskään voi sanoa kilpailevan joukkueen yrityksestä vaikuttaa toisen osapuolen toimijoihin.
Käsitykseni mukaan jokaisella toimijalla on oikeus yrittää vaikuttaa muihin kaikilla laillisilla keinoilla.
Käytettävissä olevien tietojen mukaan kukaan ei syyllistynyt toimintaan, jota voidaan pitää painostuksena. Opposition arvot keinoista huolimatta liittyivät pyrkimykseen kaataa hallitus.
Näkemykseni mukaan arvot ja asiat menivät sekaisin niiltä hallituspuolueen edustajilta, jotka eivät ottaneet vastuuta.
Jarmo Laivoranta
entinen kansanedustaja (kesk.)