Kotitekoista mielivaltaa susipolitiikassa
Ollessani Suomen metsästäjäliiton puheenjohtaja kantelin EU:n oikeusasiamiehelle EU:n kielteisestä kannasta susien pyyntilupien helpottamiseen Suomessa.
Tuli vastaus, että yhtenä kielteisen kannan ytimenä ja neuvona oli, että aidattakoon alueet ja pihapiirit, joissa sudet aiheuttavat pelkoja ja vahinkoja.
Siis että ihmiset karsinaan kasvavan susikannan töllisteltäviksi. Jyrkkä EU-kritiikkini herpaantui, kun näin omin silmin kielteisen kannan laatijan allekirjoituksen: suomalainen!
Menettely jatkuu ja tuntuu syvenevän. Paikallisten asiantuntijoiden ja vastuullisten toimijoiden, siis yli 300 000 metsästäjän, kokemusperäiset tiedot susiesiintymistä kerätään, mutta ne joutuvat valtaosin roskakoriin lupapäätöksiä ratkottaessa.
Päättäjät laativat itse omia kriteerejään, joiden perusteella pyyntilupia ei myönnetä.
Päättäjien aivoituksia eivät ymmärrä rivikansalaiset eivätkä metsästäjät, varsinkaan susilaumojen keskellä. Jo yhdenkin pyyntiluvan myöntäminen on etusivun juttu.
Vastakkainasettelu ja kiukku kasvavat. Ei se ole sudenkaan etu.
Olemme rakentaneet susipolitiikkamme muun yhteiskunnan ulkopuoliseksi saarekkeeksi, josta vain harvat ja valitut, itsensä valituttaneet päättävät.
Tuloksena on nykyinen kotitekoinen susipolitiikka, jonka punainen lanka on vain susien lukumäärän vaaliminen kielteisistä seurauksista välittämättä.
Olemmeko koko metsästyspolitiikastamme rakentamassa samanlaista umpiota? Valtaosa riistanhoitoyhdistyksistämme suunnitellaan lakkautettavaksi. Valmistautumisaikaa on annettu tämä vuosi.
Hanke haiskahtaa samojen tahojen vallankaappaukselta. Hyötyjäkin on etsitty, mutta menettäjinä uhkaavat olla riistakannan lisäksi mainittujen 300 000 vapaaehtoisen metsästäjän äänet Suomen maaseudun joka kolkasta.
Kaiken päätöksenteon keskittäminen keskuksiin edistää totuuden, tiedon ja tuntuman hukkumista byrokratian rattaisiin.
Jo nykyinenkin tälle vapaaehtoiselle harrastustoiminnalle poikkeuksellinen kulttuuri lamaannuttaa. Lisää virkakoneistoja ei tarvita.
Suomen Metsästäjäliittoa, sen seuroja ja metsästäjiä kannattaa kuunnella. Totuutta pitää kuuluttaa, ääntä pitää korottaa. Mielivalta on saatava kuriin. Elävää maaseutua ei saa lamaannuttaa.
Esko Eela