Keskusta tarvitsee sivistyspolitiikkaa

Mielipide

Keskustan kannatuskriisin ratkaisemiseksi on etsitty monenmoisia konsteja. Kehnoimpana ajatuksena jotkut ovat vaatineet hallituksesta lähtemistä aikana, jolloin valtakunta on kriisissä ja hallitusohjelma toteuttaa täysin keskustan tavoitteita.

Rakentavimmat kannanotot ovat ehdottaneet, että keskustan pitää pystyä kirkastamaan aatteellista sanomaansa aikaisempaa paremmin. On vedottu alkiolaisuuteen määrittelemättä, mitä itse kukanenkin tarkoittaa Santeri Alkiollaan.

Kun 1980-luvun alkupuolella vuoden verran opiskelin tiedotusoppia Alkio-opistossa, opettajanani toimi edesmennyt Seppo Niemelä, suuri ajattelija. Vakuutuin ajatuksesta, että alkiolaisuus on ennen muuta sivistyspolitiikkaa ja -työtä.

Nähdäkseni juuri sivistystyön osalta keskustan kannattaisikin palata juurilleen alkiolaisuuteen. Koko koululaitos varhaiskasvatuksesta yliopistoihin kiehuu aikamme paineissa, joissa vähillä rahoilla ja väkimäärillä pitäisi tuottaa aikaisempaa kovempaa tulosta.

Yhtälö on mahdoton. Sen ratkaisemiseksi tarvitaan poliittista tahtoa, joka nojautuu aitoon sivistystyön haluun.

Samankaltainen tahtotila tarvitaan myös vapaan sivistystyön pariin.

Ikuisuuskysymys tietysti on, mitä kaikkea sisältyy sivistykseen.

Ilman muuta koulutus lukeutuu sivistyksen pariin. Silti siihen kuuluu muutakin: hyvät pöytätavat, kyky jutella ajankohtaisista asioista.

Kirjassani Sivistynyt lehmä (2020) korostan sydämen sivistystä mutta myös taiteiden tuntemusta. Juuri taiteet tarjoavat yksilölle kyvyn empatiaan, joka tätä nykyä vihapuheitten aikaan saattaa olla katoava voimavara.

Empatian lisäksi taiteet voivat tarjota jonkinlaisen tajunnan suomalaisuudesta. Taiteet siis auttavat ihmisiä vahvistamaan identiteettiään, jos he niin haluavat.

Suurin ongelma nykyisessä koulutusjärjestelmässä koskee asetettuja tavoitteita. Jo pitkään koulutuksesta on odotettu ratkaisua yhteiskunnan talousvaikeuksiin. Ihmisen henkinen ja taidollinen kasvu on jäänyt taka-alalle.

Vaikuttaa siltä, että nykyaikana kaikki pitäisi pystyä mittaamaan rahassa. Silti ei voi välttyä ajatukselta, että sivistynyt ihminen kykenee tekemään mitä tahansa.

Joskus aikoja sitten ihmisten hinku sivistyä oli aikamoinen yhteiskunnallinen moottori. Esimerkiksi Ylitorniolla isännät perustivat oman yksityisen lukionsa, koska julkishallinto ei moiseen suostunut.

Koulu on vieläkin toiminnassa. Sen olemista monet arvioivat kalliimmaksi kuin kunnan omistamaa koulua.

Henkisen vapauden ja talouden pakon ristiriitaa kutsutaan koulutuksen sivistys- ja välinearvoksi. Eroa on hyvin vaikea arvioida. Missään nimessä ne eivät sulje toisiaan pois käytännön kasvatuksesta.

Väitöskirjassaan Seppo Niemelä tiivisti kahdelle sivulle oman sivistyspoliittisen ohjelmansa, jossa on noteerattu myös kasvatuksen välinearvo. Ohjelmassa on mukana viisi erilaista pykälää.

Lähtökohtana kaikessa sivistystyössä tulisi olla yksilön kunnioitus yksilönä ja hänen persoonallisuutensa toteutuminen. Ei ole hyvä, jos koulutus kasvattaa samankaltaisia robotteja.

Yksilöllisyyteen kuuluu kyky toimia yhteiskunnassa ja sen päätöksenteossa – politiikassa. Puhutaan aktiivisesta kansalaisuudesta, joka takavuosina kuului jopa hallituksen painoaloihin.

Nykyaikaan edelleen kuuluu maailman pienentyminen. Sivistynyt kansalainen osaa katsoa kotikontuja kauemmaksi ja ymmärtää monikulttuurisen elämän vaatimukset.

Yhtenä sivistystyön tavoitteena Niemelä ottaa esille yhteiskunnallisen eheyden. Toisin sanoen sivistynyt ihminen ja yhteiskunta koettaa torpedoida sosiaalisten erojen syntymisen.

Sosiaalisten erojen syntymistä estää parhaiten se, että sivistystyö tähtää oppijoiden työllisyyteen. Toisin sanoen sivistystyön oppilaitosten täytyy antaa ammattiopetusta niillä aloilla, joilla osaamisella on keskeinen osuus.

Kunnioitan Niemelän sivistyshahmotelmaa siksi, että se muistikirjan tavoin osoittaa, kuinka monesta asiasta sivistystä edistävässä opetuksessa on kyse yhdellä kertaa. Itse kunkin opetusalan päättäjän pitäisi ottaa huomioon kukin näkökanta jokaisessa päätöksenteossaan.

Yksittäiselle kansalaiselle Sepon lista tähdentää, että sivistyminen ei ole satunnaista taivallusta.

Se on päämäärähakuista työskentelyä henkisen kasvun hyväksi.

Markku Varis

FT, KT

Ylitornio