Keskusta kaupunkeihin ja pulinat pois
Jasi Kuokkasen Suomenmaan haastattelussa (23.3.2018) esittämä näkemys keskustan kaupunkipolitiikasta oli oikea.
Itse olen puolestani vuosikymmeniä jo sanonut, että jos keskustalla on jonakin päivänä Helsingissä kymmenen kaupunginvaltuutettua, niin muualla Suomessakaan ei keskustalla ole hätää.
Meitä keskustalaisia elää kaupungeissa paljonkin, mutta julkikeskustalaisena esiintyminen onkin sitten jo iso juttu.
Kuitenkin monen sukujuuret vievät maaseudulle tai pienyritystoimintaan, mutta rohkeutta asettua missään vaaleissa keskustan ehdokkaaksi tuntuu olevan varsinkin suurkaupungeissa lähes mahdotonta.
Tiedotusvälineet – ja keskusta itse – ovat asemoineet puolueen maaseutuviitan alle tai ”maalaisten puolueeksi”.
Puolueen nimi on sopiva, mutta rohkeus pyrkiä kaupunkeihin on ollut vuosikymmenet aneemista.
Kaupunkiyhdistykset eivät ole saaneet ”projektirahaa” kuin murto-osan tarpeestaan ja ministeritkin kulkevat mieluummin varmasti omiensa joukossa kuin kyselevien kaupunkilaisten keskuudessa.
Seuraavissa vaaleissa keskustan tulisi nostaa esille rohkeasti se, mitä maaseutu ja sen asukkaat tekevät koko ajan kaupunkilaisten elättämiseksi ja elinkeinoelämän pyörittämiseksi.
Emme söisi kaupungeissa ruokaa tai tuottaisi metsätaloustuotteita tai kaivannaisteollisuuden malmeja, ellei olisi elävää ja toimivaa maaseutua.
Valitettavasti tämän ovat unohtaneet monet maaseudulta muuttaneet maatalon pojat ja tytöt, kun ovat yrittäneet sopeutua kaupunkilaisiksi. Monessa perheessä lapset sanovat juovansa ”kaupanmaitoa” eikä ole tietoakaan lehmänmaidosta.
Oma paikkakuntani on hyvä esimerkki siitä, mitä maaseutu merkitsee kaupungeille ja niiden työllisyydelle.
UPM saa raaka-aineensa noin 150 kilometrin säteeltä ja työllistää 750 henkeä suoraan ja epäsuoraan lähes saman. Snellmanin lihajalostamo työllistää noin 1 100 henkeä täällä ja ties kuinka paljon maalla.
Molemmat ovat kaupungin jälkeen suurimmat työnantajat. Ja luulisin, että lähes kaikkien työntekijöiden sukujuuret johtavat pieneen tai isoon maataloon.
Suomalaisten juuret ovat vasta 1960-luvulta alkaen saaneet oikeat kaupunkilaisvanhemmat. Niin lyhyt historia kaupunkimaisuudella on. Tänä aikana ei olisi pitänyt syntyä juopaa maaseudun ja kaupunkien välille.
Historia on historiaa ja nyt keskustan on tultava rytinällä kaupunkeihin. Puolueelle tarvitaan kaupunkiohjelma ja oma selkeä muutos politiikan tekemiseen ja korostamiseen.
Mari Kiviniemi yritti aikanaan jopa metropoliohjelmaa puolueelle, mutta se vaiennettiin puoluevaltuustossa. Vahinko.
Kaupungit ja maaseutu tarvitsevat toisiaan. Se on tosiasia kaikkialla.
Tosiasia on myös se, että maamme kaupungistuu edelleen eikä sitä voi estää. Siksi keskustan on viimein pyrittävä agressiivisesti kaupunkilaisten mieliin ja myös saada heidät äänestämään keskustaa.
Tämä tapahtuu tekojen ja vaihtoehtojen kautta, joita niin sanotut kaupunkipuolueet eivät nyt tarjoa.
Keskustan kaupunkiyhdistykset tarvitsevat kunnon rahallisen tuen ja jäsenkampanjoinnin. Se on tehtävä nyt eikä tulevien eduskuntavaalien jälkeen.
Keskustan pyrkiminen kaupunkeihin ei ole selän kääntäminen maaseudulle!
Pentti Silvennoinen
kaupunkikeskustalainen
Pietarsaari