Keskusta kaipaa selkeää ja omintakeista viestiä, josta tunnistaa puolueen identiteetin
Keskustassa toiset vielä ihmettelevät kannatuskehitystä, toiset ovat jo alistuneet pitämään alhaisia lukemia luonnollisina. Vähemmän on näkynyt perusteltuja arvioita siitä, miksi lukemat eivät nouse, vaikka puolueella on kokoonsa nähden valtavasti valtaa. Uusi puheenjohtaja ja ministeritkin ovat olleet näkyvästi esillä.
YLE:n kannatuskyselyssä keskusta ei ole vielä kertaakaan saavuttanut eduskuntavaalien 2019 kannatustasoa eikä sitä tasoa, jolla kannatus oli Juha Sipilän luopuessa puheenjohtajan tehtävästä.
Perussyy on se, että kansalaiset eivät pitäneet eivätkä pidä luonnollisena hallitusratkaisua, jossa vaalien suurin häviäjä jatkaa keskeisenä hallituspuolueena.
Hallitusyhteistyön tulokset tulevat luonnollisesti pidemmällä aikavälillä, mutta kun hallituksella ja ministereillä on päivänpoliittisen keskustelun aloite käsissään, ei tätäkään ole vielä riittävästi hyödynnetty.
Toinen keskeinen kannatustekijä liittyy toimintatapaan. Eduskuntaryhmä toimii kyllä virkeästi, mutta kenen pussiin pisteet kertyvät?
Keskustan edustajat ovat käyneet vuoroin perussuomalaisten ja vihreiden kimppuun.
Tämä toimintatapa ei hyödytä keskustaa, ei kirkasta sen omia tavoitteita, mutta tekee kilpailijoiden keskeisistä tavoitteista tunnetumpia ja antaa kilpailijoiden keskeisille poliitikoille mahdollisuudet vastaiskuihin, jotka ovat usein onnistuneet hyökkäyksiä paremmin.
Puolueiden kannatuskehitystä kannattaisi arvioida myös tältä kannalta.
Keskustapolitiikka ei voi syntyä kahden kilpailijan negaatiosta vaan omista aloitteista ja omaehtoisesta kansalaisten tunnistamasta ajattelusta.
Minkään puolueen kannatus ei voi nousta, ellei joku menetä omaansa. Keskustassa ei mielestäni keväällä ajateltu tarpeeksi sitä, mistä puolue voisi tällä hallituspohjalla saada lisää kannatusta.
Jos hallitus saa aikaan myönteisiä vaikutuksia aluekehitykseen, julkiseen talouteen ja työllisyyteen, on hidas kannatuksen nousu mahdollista lähinnä voittamalla takaisin viime vaaleissa kilpailijoihin siirtyneitä kannattajia.
Keskusta kaipaa yhä selkeää ja omintakeista viestiä, josta tunnistaa puolueen identiteetin. Siinä on puheenjohtaja Katri Kulmunin ydintehtävä. Muutoksia pitäisi saada näkyviin jo sen ”sadan päivän ohjelman” aikana, jonka puheenjohtaja on itselleen laatinut.
Keskustan näkyvien hahmojen haastatteluja, puheita ja kirjoituksia lukiessa on tullut mieleen yksi toivomus: kun laaditte ja tarkistatte julkisten esiintymisten tekstejä, tarkistakaa, että jokaisessa on ainakin yksi konkreettinen ehdotus ja ainakin yksi aatteellinen näkökulma nyky-Suomen menoon.
Sillä tavalla linja kirkastuu, vaikka hitaastikin, mutta kirkastuu. Mutta jos puhutaan niitä-näitä, on ihan sama, onko äänessä ministeri vai oppositiokansanedustaja, joskin jälkimmäisellä on enemmän vapauksia.
Ossi Martikainen