Keskitetty vai hajautettu eläkejärjestelmä?
Puolijulkinen salaisuus on, että suomalaisten suurimpien eläkeyhtiöiden on haastavaa sijoittaa Suomeen ja suomalaisiin kasvaviin pk-yrityksiin. Tämä haaste koskee niin yrityksiä kuin rahastojakin. Sen ovat saaneet huomata erityisesti ne, jotka kokoavat kasvuyritysten rahoituspaketteja tai kasvurahastoja.
Kun 60.000 miljoonan euron varallisuutta hallinoivan eläkeyhtiön yhden yksittäisen sijoituksen minimikoko voi olla 10 miljoonaa euroa ja omistusosuus kohdeyhtiössä ei saisi nousta yli 10 %:n, tarkoittaa tämä minimissään 100 miljoonan euron arvoista sijoittamisen kohdeyritystä. Sellaisia ei Suomessa liiaksi ole.
Pörssiyrityksistä noin puolet on markkina-arvoltaan alle 100 miljoonaa. Ne ovat eläkerahan kannalta liian pieninä sijoituskohteiksi. Siis puolet pörssiyhtiöistä on eläkerahan tavoittamattomissa jo pelkän koon perusteella.
Pörssiyrityksiä on noin puoli promillea maan kaikista yrityksistä. Tämä tarkoittaa, että lähes koko Suomen yrityskenttä on suomalaisen eläkerahan tavoittamattomissa. Karkeasti 99,9 % suomalaisista yrityksistä lentää eläkerahan sijoitustutkan alapuolella.
Tämä saa kysymään olemmeko itse luoneet pääomaongelman kasvuhaluisille pk-yrityksille ja vastaavasti sijoitusongelman eläkeyhtiöille? Tulisiko eläkejärjestelmää keskittää vai hajauttaa? Haetaanko kilpailua ja mahdollisuuksia vai hallintokulujen laskua?
Toisinaan esitettävällä eläkeyhtiöiden yhdistämisellä säästettäisiin jonkin verran hallinnon kuluissa. Samalla siirryttäisiin nykyisestä harvojen yhtiöiden oligopolista aitoon monopoliin.
Monopolin uhkana on, että sijoittaminen suomalaisiin kasvuyhtiöihin saattaisi olla entistä haastavampaa. Vaadittavan kokoluokan investointeja ei Suomessa ole tarjolla yrityksinä eikä rahastoina. Vähäinen kilpailu sijoituskohteista katoaisi kokonaan.
Entä jos Suomessa – tavalla tai toisella – toimisi oligopolin sijaan useita nykyistä pienempiä eläkerahastoja? Tällöin luotaisiin lisää kilpailua sijoituksista, pienennettäisiin kiinnostavan kertasijoituksen kokoa, monipuolistettaisiin eläkevarojen sijoitusstrategioita ja erityisesti – helpotettaisiin sijoittamista suomalaisiin kasvuyhtiöihin ja -rahastoihin.
Hajautetussa mallissa palkkakulut olisivat hieman korkeammat toki. Kulujen yksi merkittävä erä eli ulkomaisten rahastojen palkkiot lienee kuitenkin koosta riippumaton.
Eläkejärjestelmään on kerätty iso osa kansallista finanssivarallisuutta. Suurelle osalla pk-yrityksistä pääomat ja rahoitus ovat kasvun pullonkaula muiden haasteiden ohessa.
Yhtenä tavoitteena eläkejärjestelmän kehittämisessä tulisi olla, kuinka maan mittakaavaan nähden erittäin suuriksi kasvaneille eläkeyhtiöille tehdään taloudellisesti mahdolliseksi sijoittaminen myös suomalaisiin kasvaviin pk-yrityksiin.
Tätä voidaan edistää monella tavalla. Ennen ratkaisumalleja on oleellista tunnistaa ongelma ja sen syyt.
Kasvu tarvitsee kekseliäisyyttä, kannustimia ja kapitaalia. Loppupelissä on kysymys myös siitä, kuka omistaa Suomessa syntyviä kasvu- ja muita yrityksiä – sinivalkoisesta pääomasta ja kansankapitalismista.
Petri Roininen
Helsinki
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/