Kehitystä raideinvestoinneista
Suuret kaupungit ajavat aktiivisesti ”tunnin junien” miljardi-investointeja. Niitä perustellaan työssäkäyntialueen laajentamisella, vaikka niille ei edes suunnitella paikallisjunaliikennettä.
Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) pääjohtaja arvioi lehtihaastattelussa Turun tunnin junaa viime vuonna silloisen 3,7 miljardin euron kustannusarvion perusteella sanoin ”pähkähullu idea”. Rakentamiskustannusten nousu on tuonut varmaankin miljardin lisää ja korkojen nousu päälle.
Petteri Orpo (kok.) vaatii valtion velanoton vähentämistä, mutta ajaa silti tunnin junaa investointiohjelmaan. Hän ei liene tutustunut EU:n tilintarkastustuomioistuimen raporttiin suurnopeusratojen matkustajamäärävaatimuksesta ja kannattamattomuudesta.
Väyläviraston mukaan Espoon ja Salon välin tavoitenopeuden alentaminen 300:sta 200 kilometriin tunnissa pidentää express-vuoron matka-aikaa 5 minuuttia.
Salon ja Turun välille suurnopeutta ei ole edes ajateltu. Talvella uutisoitiin kulunvalvonnan digitalisoinnilla parhaassa tapauksessa kaksinkertaistettavan yksirataisten ratojen kapasiteettia, eikä kalliita kaksoisraiteita tarvittaisi. Taajamien yhteyteen tulevat asemat/pysäkit ovat tässä tarpeellisia kohtaamis- ja ohituspaikkoja.
Taloustutkimuksen selvitys Helsinki-Tampere-välin vaihtoehtojen talousvaikutuksista osoitti suoran tunnin junan kasvattavan kansantaloutta 39 miljoonaa euroa vuodessa, mutta pääradan kapasiteetin kasvattaminen 50 miljoonaa euroa vuodessa.
Kun tästä potista 17 miljoonaa jää väliasemien ympärille, pääkaupunkiseudun ja Tampereen seutujen osalle jäisi vuosittain 6 miljoonaa vähemmän. Siihen asti kun junat vielä pysähtyivät, kyseisellä välillä vain 30 prosenttia matkusti koko välin.
Paikallisjunaliikenne taajama-asemineen on siis avainasia.
Tästä ymmärtää, miksi tunnin junia havitellaan, mutta myös sen, millaisia raideinvestointeja kansantalous tarvitsee. Investointiohjelman tulee perustua näihin näkökohtiin.
Ismo Saari
Salo