Katria kannattaa kuunnella
Luin tänä aamuna Katri Kulmunin tervehdyksen Kouvolan puoluekokoukselle – kaikki yli 80 sivua.
Täytyy sanoa, että nuoresta iästään huolimatta hänellä on tietoa yhteiskunnallisista asiosta rutkasti. Ajatus ja arvomaailma on keskustalaisen realistinen, monipuolinen ja nöyrä.
Yrittäjänä ja maaseudun puolustajana minua suuresti puhuttelee Katrin asiallinen suhtautuminen aluepolitiikkaan.
Onhan hän pohjoisesta kotoisin, ja kuinka ollakaan, Oulu, Kainuu ja Lappi ovat alkaneet näytellä huomattavaa osaa elinkeinoelämän toimivuudesta.
Mineraali, metsävarat, metalliteollisuus, rakennus, matkailu ynnä muut ovat näille alueille sopivia elinkeinoja, maataloutta unohtamatta.
Etelän politikoiden hokema, että koko Suomea ei kannata pitää asuttuna, on vain pieni osa totuutta.
On Suomessa korpialuetta ja asumatonta aluetta ollut aina ja tilaa riittää. Mutta tämä ei tarkoita sitä, etteivätkö ”takametsät” olisi tuottavassa käytössä ja metsäteollisuuden tukijalkana sekä raaka-ainevarastona.
Eivät puut tarvitse kasvaakseen ihmisiä ympärilleen, vaan säännölliset hakkuut, taimien hoidot, istutukset ja raivaukset, metsätiet kuntoon ja niin edelleen.
Metsäluonto on upea ympäristö matkailualan toiminnalle.
Kuinka tämä tehdään?
Toimivat kyläyhteisöt, maaseutukaupungit ja kirkonkylät oikein mitoitettuine palveluineen takaavat sen, että ”valot palavat” koko Suomessa.
Olen myöskin ollut aistivinani Suomalaisten nuorien ja nuorien perheiden ajatusmaailmasta ja asnteista sellaisen ilmiön että maalla on mukavaa.
Minun mielestäni päättäjien ei voi olla vaikeaa saada pienien kuntien palvelurakenne siihen malliin, että lapset pääsevät kouluun kohtuullisesti, terveydenhoito pelaa, liikkuminen ja liikenne pelaa ja niin edelleen.
Tämän mahdollistaa paikallinen yrittäjätoiminta. Kyläyhteisössä toimivat kiinteät, teolliset ja tuotannolliset työpaikat, pienemmätkin. Nämä luovat ympärilleen palvelu tarvetta, elämä alkaa toimia.
Tämä kehitys mahdollistuu varmasti maakuntamallin myötä. Paikalliset päättäjät ovat paikallisella asialla.
Ihmiset kotiutuvat ja viihtyvät siellä, missä ”leipäpuu” on tiedossa. Niistä lähtökohdista on parempi ponnistaa elämässä eteenpäin, ja viiden vuoden kuluttua näyttää taas mukavammalta. Ei aika tähän lopu.
Äänestäisin Katria.
Vesa Pöntinen
yrittäjä, eläkeläinen
Mikkeli