Kansanperinteestä suvaitsevaisuuden juuria
Ajaessani maaseutumaiseman halki ihmettelin mielessäni, miksi kaikki kukat eivät saisi kukkia? Miksi lupiinia ei nähdä luonnon, siis maaperän puhdistajana, kun se kasvaa elinvoimaisesti tiesuolan ja pikipisaroiden kyllästämällä hiekkapientareella?
Vieraslajimäärittely pitäisi ottaa koko kasvikuntaa koskevaksi, ja kaikki kasvimme ovat muualta tulleet, taistelleet elintilastaan ja muodostaneet kukin ominaisuuksiensa olotilat.
Arkeofyytti, muinaistulokas, on kasvilaji, joka on levinnyt ihmisen myötävaikutuksella uudelle maantieteelliselle alueelle ennen historiankirjoitusta. Ja monet haitallisetkin kasvit ovat näin saaneet viisumin viritellä vaikeuksia muun muassa viljelyaloilla.
Leskenlehtikin on melko uusi tulokas, ja vain sata vuotta sitten se on saapunut maahamme virittelemään kevään saapumisen ensi-ihmeitä. Mutta pian kukkimisen jälkeen se valtaa lehtilevyillään koko elintilansa varjostaen ja pimentäen muiden kasvupyrkimykset.
Vanha kansa totesi viisaasti, että lypsävää lehmää tai kukkivaa kukkaa ei pidä tappaa. Juhannuksen tietämille julistettiin nk. pesäpäivät, jolloin ei mitään kukkivaa kasvia saanut hävittää.
Nytkin olisi parempi antaa pikkuisten, lentävien pörriäisten työskennellä sen sijaan kuin antaa suurempien ruohonleikkuupörriäisten pörrätä!
Moni ihastelee hakkuuaukkojen syyskesän horsmikkoja. Maitohorsma on saanut nimensä siitä, että uskottiin sen lisäävän rehuna maidontuotantoa.
Myöhempi tutkimus on kuitenkin havainnut horsmien haitat, se tukahduttaa pienet puuntaimet ja saattaa juuristonsa sienikasvustolla levittää lahottaja aihetta viereisiin metsiin.
Pihasta karannut karhunköynnös saattaa hirttää hienoimmatkin rantakukat ja nuo luvattomat, lainsuojattomat lupiinitkin.
Kevätkesän heinäpeltojen keltameri on tulevien ja leviävien laskuvarjojoukkojen kasvutanner. Vaikka voikukan valloitus näyttää valtavalta, niin se antaa vähitellen kasvutilaa monimuotoisemalle niittykasvustolle.
Nimitys voikukka on mielestäni verraton ja mainio mansikkituotteiden ilmainen mainostaja.
Kaiken kaikkiaan Suomessa on luonto tulvillaan hyvin hauskastikin kasvin olemusta kuvaavia kasvinimityksiä. Hauskat harakanhatut ovat harakoille liian pieniä, mutta siitä viis. Kieloa kutsuttiin ennen lehmän kieleksi, ja lehti muistuttaakin esikuvaansa.
Aikamme ja media erityisesti on tulvillaan kuvia sodan ja vihan vaurioista, kuolleista raunioista ja ihmisten sanomattomasta epätoivosta. Miksi siis tuhlaamme henkisiä ja fyysisiä voimia vaikkapa lupiineihin?
Miksi emme voisi vaikkapa julistaa välirauhan noita kauniita kukkasia kohtaan tai ainakin perinteiset pesäpäiväjulistukset edes voimaan?
Suomen kuvataiteesta voi poimia Eero Järnefeltin maalauksen Saimi kedolla (1892). Siinä aurinko paistaa, pumpulipilvet seilaa, kukkaketo kietoo leppoisasti loikoilevan hahmon todelliseen luonnonhelmaan.
Meillä on kesä, kaunis luonto, hoidetut vainiot ja metsät. Pidetään huolta ja vaalitaan luonnon kauneutta ja tunnelmia.
Auni Linnimäki
taidehistorioitsija
Rantasalmi
Mielipideosastolla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia.
Voit jättää mielipidekirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/