Kannattaako keskusta pakkoruotsia?
Keskustelu ruotsin kielen pakollisuudesta käynnistyi muutama päivä sitten perussuomalaisten julkaistua suomalaisuusohjelmansa. Nopeasti laajaa julkisuutta saaneen ohjelman keskeinen viesti on, ettei puolue kannata ruotsin kielen pakollisuutta.
Tällä hetkellä ruotsin kieli on pakollista kaikille lapsille ja nuorille kouluasteilla ja lukiossa (vaikka sitä ei tarvitsekaan kirjoittaa yo-kokeessa).
Ruotsin kielen opinnot ovat pakollisia myös kaikille aikuisille osana ammattikorkeakoulu- ja yliopistotutkintoja. Ruotsin pakollisuus on myös sangen uusi asia, sillä pakolliseksi aine tuli peruskouluun vuonna 1968 ja osaksi yliopistotutkintoja se tehtiin vuonna 1987.
Luettuani PS:n ytimekkään ohjelman läpi aloin pohtia, mikä keskustan kielipoliittinen linja on suhteessa ruotsin kielen pakollisuuteen.
Kävi nopeasti ilmi, ettei keskustalla ole mitään julkilausuttua kantaa ruotsin kielen pakollisuuteen.
Keskustan periaateohjelmassa kyllä todetaan, että puolue tunnustaa ja turvaa ruotsin aseman maamme toisena kansalliskielenä, mutta ruotsin asema kansalliskielenä ja ruotsin pakollisuus ovat kuitenkin kaksi eri asiaa.
Tämän tunnistaa esimerkiksi keskustan kaksikielinen piiri, joka on ottanut asiaan kantaa linjaamalla, ettei se kannata nykyisenlaista pakollista ruotsin kielen opetusta, vaikka ruotsin kielen asemaa muutoin kannattaakin.
Keskustan kielipoliittinen linja on siis varsin puutteellinen, sillä se ottaa kantaa asiaan, jota kukaan ei ole kyseenalaistamassa.
Suomalaisen kielipolitiikan ainoa aidosti poliittinen kysymys koskee ruotsin kielen pakollisuutta. Tähän kysymykseen myös keskustan olisi syytä muodostaa jokin kanta.
Olemmeko siis valinnanvapauden puolella vaiko nykyisenkaltaisen pakon kannalla?
Juuso-Ville Gustafsson
Keskustan Pirkanmaan piirin entinen toiminnanjohtaja