Kaikkosesta Keskustan puheenjohtaja
Olen koko kesän pohtinut mielessäni Keskustan tilannetta. Puolue on hapuillut identiteettinsä kanssa, kulkenut matalavireisesti ja kaivellut keskusteluissa syyllistä puolueen alhaisille kannatuslukemille.
Yksinkertainen syy kannatusalhoon on se, että äänestäjät eivät enää ole tienneet, mikä Keskusta on ja voiko puolueeseen enää luottaa heille tärkeiden asioiden edunvalvojana.
Hallitusohjelmaa tehdessä Keskustalla oli kymmenen kiveen hakattua teesiä, jotka löytyivät ja kirkastuivat varsin helposti asioiksi, joista ei anneta periksi. Ajatus, juuret ja aate eivät siis ole hukassa. Ne vain vaativat toteutuakseen tekoja ja yhtenäisen puolueen ympärilleen.
Toimin itse usein vaiston varassa ja vaistoani tukevat monesti myös faktat. Tunnen kansanedustajana molemmat puheenjohtajaehdokkaat työkavereina. Olen seurannut heitä pidemmän aikaa myös puoluekoneiston puolesta, koska olen ollut useita vuosia Keskustan puoluehallituksen ja työvaliokunnan jäsen.
Mielestäni Antti Kaikkosella on karismaa, rohkeutta, johtajuutta ja empatiakykyä johtaa puolueemme pois rohkeuden puutteen tilasta. Hän on ihminen, jolla on elämänkoulun jälkeen todistuksessa vahva arvosana stressinsietokyvystä. Uskon myös, että hänellä on taito kuunnella sekä yhdistää vahvaa ja hyvällä tavalla rosoista kansanliikettämme.