Joutuuko Vapaavuori eroamaan, jos sote syntyy?
Uudenmaan sotejohtajat, lähinnä kokoomuslaiset, tekevät työtä tulevan soten eteen. Samaan aikaan Helsingin pormestari Jan Vapaavuori jarruttaa kaikilla raajoillaan ja koittaa estää soten ja maakuntauudistuksen syntymisen.
Pormestari on käyttänyt aikansa 7.6.2017 lähtien kolmeen asiaan, sote, sote ja sote. Eikä suinkaan sen kehittämiseen, vaan totaaliseen kaatamiseen. Ei Helsingin ongelmien ratkomiseen, vaan valtapeliin ilman omia ratkaisuja.
Helsingin terveys- ja muissa palveluissa on paljon korjattavaa: Hoitoon ei pääse, koulut homehtuvat, ryhmäkoot kasvavat, osa lähiöistä rapistuu.
Tämä ei kuitenkaan näytä Vapaavuorta kiinnostavan. Näiden asioiden korjaamisen sijaan puuhakas pormestari on pistänyt kaikki paukkunsa maan hallituksen kritisoimiseen.
Kysymys kuuluukin, onko helsinkiläisten etua todellakin ajettu sillä, että sote ja maakuntauudistus kaadetaan?
Olisiko meidän etu ollut se, että Vapaavuori olisi pyrkinyt voimakkaasti ja ajoissa tuomaan edeltäjänsä Jussi Pajusen aloittamia sote-esityksiä esille ja kehittänyt niitä?
Jälkimmäinen vaihtoehto olisi ollut helsinkiläisille parempi.
Jos sote ja maakuntauudistus tulee, on pormestari vain onnistunut rikkomaan siltoja, kärjistämään vastakkainasettelua ja hukkaamaan siinä samalla helsinkiläisten edun. Tällöin myös suoriutuminen pormestarin tehtävässä on kyseenalainen.
Vapaavuori on menettänyt uskottavuutensa Helsingin ja helsinkiläisten asioiden hoitajana. Joku voisi puhua jopa työtehtävien laiminlyönnistä.
Mietitäänpä miten tämä prosessi on mennyt. Useat edelliset hallitukset ovat yrittäneet saada uuden sote:n aikaiseksi. Kaikki ovat myös sanoneet, että se tarvitaan.
Myös Vapaavuori on näyttönsä antanut. Ei syntynyt sotea. Syntyi vain härpäke, joka ei täyttänyt perustuslain asettamia vaatimuksia ja joka lopulta kaatui.
Maakuntahallinto sen sijaan täyttää perustuslain edellyttämät ehdot. Nykyinen hallitus voitti vaalit käytännössä sillä, että sote luvattiin laittaa maaliin ja maakuntamalli ottaa käyttöön. Tästä lähti valmistelu ja myöhemmin lausuntokierrokset liikkeelle.
Hallitus antoi pääkaupunkiseudun kaupungeille mahdollisuuden rakentaa ehdotuksensa, mutta ei ollut kykyä tehdä toteuttamiskelpoista esitystä. Yhtään Helsingin kannalta järkevää ja toteuttamiskelpoista mallia ei ole esitetty.
Vapaavuori on lisäksi esittänyt suoraan pääministerille omaa malliaan, keskustelematta tosin naapurikuntien, kuten Vantaan ja Espoon johdon kanssa.
Juna on mennyt ja Helsinki on jäänyt laiturille huutelemaan.
Kun oli aika toimia, pidettiin Vapaavuoren johdolla teatterimaisia kokouksia ja kestittiin isojen kaupunkien johtoa veronmaksajien rahoilla soten kaatamiseksi. Pyrittiin saamaan aikaan yhteinen tavoite. Ei kuitenkaan sote:sta, vaan yllätys yllätys, sen kaatamisesta.
Jos maakuntavaalit järjestettäisiin esimerkiksi vuoden 2019 tammikuussa, äänestäisimmekö Helsingistä edustajat vastustamaan hyvän soten syntymistä ja rakentamista? Ja siis sotestahan siellä nimenomaan päätetään!
Minä ainakin toivon että sinne valitaan ne, jotka rakentavat meille parhaan mahdollisen soten. Uudessa maakunnassa tulee olemaan nimittäin Helsingillä valtaa.
Palkkasimmeko me pormestarin järjestämään meille parhaimmat palvelut? Ei.
Me palkkasimme itsellemme kabinettien kautta joukkoja lietsovan tulevan presidenttiehdokkaan, jolla ei tällä hetkellä ole omasta mielestään riittävästi valtaa.
Entiselle ministerille ja Euroopan investointipankin varapääjohtajalle Helsinki taitaa olla vaan yksinkertaisesti liian pieni leikkikenttä.
En osannut kuvitellakaan, että rahoitan jonkun kampanjaa verorahoillani.
Ville-Veikko Rantamaula
Keskustan puoluehallituksen ja puoluevaltuuston jäsen, Helsinki