Mie­li­pi­de Olen vä­hän huo­lis­sa­ni. Vas­tak­kai­na­set­te­lu Suo­mes­sa uh­kaa kas­vaa. Oi­keis­to vas­taan va­sem­mis­to ja päin­vas­toin. Po­pu­lis­mi ei hel­li­tä, vaik­ka Suo­men ta­lous ja työl­li­syys on pa­ran­tu­nut.

Suo­ma­lai­set ei­vät osaa iloi­ta sii­tä, jos me­nee pit­käs­tä ai­kaa edes vä­hän pa­rem­min. Oli­pa tämä ke­nen an­si­o­ta ta­han­sa.

Oi­kein mi­hin­kään ei osa­ta ol­la tyy­ty­väi­siä. Va­li­tus­vir­si sen kuin rai­kuu ja jat­ku­va syyl­lis­ten ha­ke­mi­nen ai­na ul­ko­mail­ta saak­ka. Pre­si­den­tin­kin vika.

Kan­san pe­rus­luon­ne vai on­ko ta­lou­den me­ne­tet­ty vuo­si­kym­men jät­tä­nyt jäl­ken­sä ja teh­nyt meis­tä py­sy­väs­ti apaat­ti­sia?

Iloi­taan mie­luum­min sii­tä, kun joku epä­on­nis­tuu ja te­kee vir­hei­tä. Se, joka vii­mek­si nau­raa, se par­hai­ten nau­raa. Var­maan meis­tä jo­kai­sen pi­täi­si kat­soa it­se­ään pei­lis­tä, mitä siel­lä nä­kyy.

Jos­pa osai­sim­me­kin ar­vos­taa elä­män pie­niä asi­oi­ta em­me­kä kai­kes­ta sur­kut­te­li­si. Oli­sim­me on­nel­li­sia sii­tä, mitä meil­lä on em­me­kä ka­deh­ti­si sitä mitä jol­la­kin toi­sel­la on.

Lop­pu­jen lo­puk­si kaik­kein tär­kein asia elä­mäs­sä pi­täi­si ol­la ter­veys, rak­kaat lä­hei­set ja oma koti kul­lan kal­lis.

”Kat­son si­neen tai­vaan, täh­ti­kirk­kain sua. Taas mä pyyn­nöin vai­vaan, oh­jaa ko­tiin mua.” Sen pi­täi­si nä­kyä meil­le siel­tä pei­lis­tä.

Vesa Le­vo­nen

Kot­kan kes­kus­ta