Helsingin Sanomien linja pitää
Keskustakriittinen media moittii Katri Kulmunin ensimmäistä puhetta puoluejohtajana. Ei yllätys. Alla kommenttini Helsingin Sanomien poliittisen toimittajan Teija Sutisen kirjoitukseen 13.9.
Kouvolan puoluekokouksen alla HS leimasi Katri Kulmunin isoilla otsikoilla ”poikkeuksellisen epäsosiaaliseksi” henkilöksi. Nyt HS:n terävin poliittinen toimittaja (= Teija Sutinen) kirjoittaa, että Katri Kulmunin ensimmäinen puhe keskustan puheenjohtajana oli ”latteuksia”.
Meille keskustalaisille Katrin ensimmäinen puhe oli juuri sitä, mitä toivottiin: keskustan linjan kirkastaminen.
Keskusta on sosiaalisen tasa-arvon tiukka kannattaja, kaikilla Suomen alueilla asuvien ihmisten oikeuksien puolustaja, lapsiperheiden ymmärtäjä, luontoa kunnioittava vahva puolue, joka osaa pitää huolta Suomen taloudesta, yrittäjyydestä ja suomalaisten työllistämisestä kansainvälistyvässä maailmassa.
HS:n ja muiden politiikkaa kommentoivien analyysissä on vain yksi ulottuvuus: vain puolue, joka menestyy hyvin Helsingissä ja Uudellamaalla ansaitsee kannatusta.
Jos joku puolue rakentaa kannatuksensa pääosin Kehä III:n ulkopuolisessa Suomessa, sen kannatuksella ei ole arvoa. Eikä sellaista politiikkaa ajavalla henkilöllä ole arvoa eikä menestymisen mahdollisuutta.
Heidän olisi syytä katsella historiaa. Keskusta edeltäjineen on läpi historian saanut Helsingistä vain 0–2 kansanedustajaa. Siitä huolimatta keskusta on ollut – nykyisellä nimellä toimiessaan – useammin kuin mikään muu puolue suurin puolue eli pääministeripuolue.
Keskusta on ollut vuodesta 1988 (nimenmuutos) pääministeripuolue neljä kertaa (Aho, kaksi kertaa Vanhanen, Sipilä).
SDP on ollut suurin puolue kolmella vaalikaudella (kaksi kertaa Lipponen, Rinne). Kokoomus on ollut pääministeripuolue kahteen kertaan, mutta suurin puolue vain kerran (Katainen/Stubb. Holkeri sai pääministeriyden manuaalisen ohjauksen tuloksena).
HS:n vaikeutta ymmärtää keskustaa kuvaa sekin, että Kouvolan kokouksen alla HS käytti puolueestamme 31 vuotta vanhaa nimeä ”Keskustapuolue”. Sitä voi pitää tahallisena provokaationa.
Helsinki ei ole koko Suomi, ei myöskään Uudenmaan vaalipiirillä täydennettynä. Näistä kahdesta vaalipiiristä valittiin uuteen eduskuntaan 58 kansanedustajaa. Muutos on hidas. 20 vuotta sitten näistä kahdesta vaalipiiristä valittiin 52 kansanedustajaa.
”Maakuntien Suomesta” valittiin kevään vaaleissa 142 kansanedustajaa. HS:n mielestä kaikki nämä kansanedustajat edustavat mennyttä maailmaa.
Kahdenkymmenen vuoden historia osoittaa, että keskusta menestyy ”maakunnissa” samalla tavalla kuin pääkaupunkiseudulla.
Jos menee huonosti, kuten 2019 ja 2011, kannatus putoaa samassa suhteessa kaikissa vaalipiireissä. Pääkaupunkiseudulla kannatus laskee muutamaan prosenttiin.
Jos menee hyvin, kuten 2015 ja 2003/2007, kannatus Helsingissä ja Uudellamaalla nousee samassa suhteessa ja on 7–11 prosenttia.
Helsinki on Suomen politiikassa oma maailmansa. Keskustalla on kieltämättä vaikeuksia kuunnella helsinkiläisten sydänääntä. Mutta myös punamultakumppani SDP:llä on vaikeuksia; puolue sai Helsingistä vain 13,6 prosentin kannatuksen. PS sai saman kannatuksen ja paikkamäärän.
Edes raharikkaan Helsingin pitkäaikainen ykköspuolue kokoomus ei onnistunut säilyttämään asemaansa. Vihreät meni ohi. Pormestari Jan Vapaavuori teki kaikkensa Helsingin etuoikeuksien puolustamisessa maakuntia vastaan, mutta sekään ei auttanut.
Keskustan ei tarvitse muuttaa linjaansa, mutta edellisen kauden virheet pitää jättää väliin. Tärkeintä on puolueen kuvan uudistaminen. Se on nyt tehty.
Katri Kulmuni Suomen nuorimpana puoluejohtajana on uudistanut keskustan ulkoisen ilmeen. Eduskuntavaaleissa keskusta näyttäytyi hyväosaisia puolustavana kovien arvojen puolueena. Leima oli väärä, mutta sellainen leima helposti muodostuu, kun ollaan hallitusyhteistyössä kokoomuksen kanssa.
Arveleeko HS, että keskusta menestyisi Helsingissä, jos se asettuisi tukemaan Vapaavuoren jyrkän keskittämisen linjaa?
Keskustan ei pidä muuttaa keskustalaista, omintakeista linjaansa. Mutta sen pitää saada palautetuksi yhteys äänestäjiin. Yhteys äänestäjiin meni suurelta osin poikki päättyneellä vaalikaudella. Helpointa yhteyden palauttaminen on vahvoilla kannatusalueilla.
Katri Kulmuni tulee myös nostamaan keskustan nuorisokannatuksen uusiin lukemiin. Tärkeää on myös palauttaa suurelta osin menetetty palkansaajien kannatus, joka aiemmissa nousuvaiheissa oli merkittävää (15–20 prosenttia SAK/STTK).
Kokoomuksen yllyttämänä Sipilän kauden hallituspolitiikka ajautui jyrkkään vastakkainasetteluun ay-liikkeen kanssa. (”pakkolaki”, aktiivimalli, irtisanomiskiista).
Katri Kulmunin haasteellisin tehtävä kieltämättä on keskustan kannatuksen saaminen vaaleista ja hallitus/oppositio-asemasta riippumattomaan nousuun pääkaupunkiseudulla.
Tässä tehtävässä Katri Kulmuni ja keskusta eivät tarvitse armoa, vain aikaa. Katrilla on aikaa. Hän tulee olemaan työelämässä tästä hetkestä alkaen noin 35 vuotta, politiikassakin pitkään.
Toivoisin, että HS katsoisi keskustaa koko Suomen puolueena. Suomen politiikan kuristaminen vain Helsinkiä ja Uuttamaata koskevaksi, johtaa aina vääriin päätelmiin ja ennusteisiin.
Jussi Yli-Lahti
Espoo