Hallitus kaatui, mutta sote elää
Juha Sipilän hallituksen ero lopetti heti tarpeettomaksi käyneen yleisökeskustelun sotesta, vapautti lehdistön puolesta ja vastaan -asetelmasta ja asetti puolueet omine sote-esityksineen valokeilaan.
Nämä Sipilän yllätysvedon välittömät seuraukset on syytä ottaa huomioon, kun arvioidaan toimenpiteen merkitystä.
Lukijoiden lehtikirjoittelu käsitteli sotea useimmiten jostain ahtaasta näkökulmasta. Kirjoittelu ei antanut soten kokonaisuudesta selkeää kuvaa.
Kuinka moni kansalainen olisi osannut vastata, jos olis pyydetty kertomaan olennaiset seikat sote-uudistuksesta?
Kun keskustelu jatkui ja jatkui, monet kyllästyivät siihen. Jotkut ahdistuivat ja muutamat olivat jopa peloissaan, kuten julkisuudessa on kerrottu.
Porilainen emäntä kertoi, että hän kehotti ystäväänsä menemään pian hammaslääkärille paikkauttamaan hampaansa ennen kuin se sote tulee ja pysäyttää terveydenhuollossa kaiken.
Voidaan väittää, että moni oli keskustelumyräkän keskellä joutunut puutteellisten tietojen vuoksi ahdistavaan umpikujaan.
Uudistuksen sosiaalinen puoli oli jäänyt kokonaan käsittelemättä, kuten professori Heikki Hiilamo kirjoitti Helsingin Sanomissa. Hätä ei ole kuitenkaan enää tämän näköinen.
Helsingin Sanomien toimittaja Anna-Stiina Nykänen antoi esimerkin informatiivisestä journalismista 17.3.2019. Nykänen oli haastatellut juttuunsa Itä-Suomen yliopiston sosiaalityön professoria Marja Vaaramaa.
Hänen lausuntonsa sisältää niin tärkeitä tietoja siitä, miksi sosiaali- ja terveyspalvelut piti yhdistää, että se on syytä tässä toistaa:
”Tärkein tieto on tämä: noin kymmenen prosenttia Suomen väestöstä käyttää noin 80 prosenttia sosiaali- ja terveyspalveluista. He ovat näiden palveluiden monikäyttäjiä. Heidän ongelmansa eivät ratkea yhden ammattilaisen voimin. Siihen tarvitaan monen alan osaajia.
Jotta tällainen tiimityö toteutuisi joka puolella Suomea, piti sekö sosiaali- että terveydenhuollon palvelurakennetta uudistaa yhdessä. Piti luoda saumaton palveluketju sosiaali- ja terveyspalveluiden välille. Integroida ne.
Tämä äärimmäisen tärkeä asia unohdettiin kokonaan, Vaarama sanoo.”
Hallitus kaatui, mutta sote elää. Sanotaan, että sote on viittä vaille valmis. Se tarvitsee joidenkin kohtien karsimista, mutta sehän on helpompaa kuin rakentaminen.
Keskustalle ei liene vaikeaa päästä korjatun esityksen pohjalta yhteisymmärrykseen sosiaalidemokraattien kanssa.
Suurin uhka uudistukselle on eduskuntavaalien mahdollinen tulos eli poliittisen kentän pirstoutuminen. Tämä on uhka myös koko maalle.
Tämän vaaran ovat havainneet myös talouselämän edustajat. Helsingin kauppakamarin johtaja Romakkaniemi on ehdottanut ratkaisuksi vähemmistöhallituksen muodostamista. Tämä olisi onneton ratkaisu huomioon ottaen edessä olevat vaativat tehtävät.
Kokemus osoittaa, että pienehköillä puolueilla täydennetty moninapainen hallitus on heikko. Se ei yleensä pysty tekemään vaikeita päätöksiä.
Pienillä hallituspuolueilla ei useinkaan ole muuta mahdollisuuta tulla näkyväksi kuin kriisiyttämällä hallitustyöskentelyä tai eroamalla hallituksesta.
Näin toimivat esimerkiksi vasemmistoliitto ja vihreät erotessaan Kataisen hallituksesta. Sen sijaan RKP pystyy jämäkkään toimintaan hallituksissa, sillä se voi nojautua ruotsinkielisen väestön uskolliseen kannatukseen.
Kokoomus on luopunut kokonaan sotesta ja ilmoittanut kannattavansa sosiaali- ja terveydenhoidon jättämistä kuntien tehtäväksi. Tämä lisäisi alan ulkoistuksia ja johtaisi moniin huolestuttaviin seurauksiin. Tällä ohjelmalla tuskin aukeavat ovet hallituksessa.
Tilanne on sikäli poikkeuksellinen, että vaalien jälkeen hallituksen muodostamisvaikeudet ovat niin selvästi nähtävissä.
Näin ollen äänestäjä joutuu vastaamaan maan kannalta olennaiseen kysymykseen: heikko vai vahva hallitus.
Minun toiveeni on, jos sallitaan sanoa, että keskusta puskettaisiin vahvaksi aisapariksi demarien rinnalle.
Johannes Huumo
puolueveteraani, 94 vuotta
Suomen Keskusta