Entäpä, jos rahat ei riitä sähkölaskuun
Runsaalla miljoonalla suomalaisella pääasiallisena lämmitysjärjestelmänä on sähkölämmitys.
Lisäksi useimmilla meistä on sähköllä toimiva, välttämätön määrä kodinkoneita ja laitteita, joita ilman arki muuttuisi haasteelliseksi.
Niitä kun entuudestaan monella on koronan jäljiltä ja uusina uhkina koron ja hintojen nousu.
Sähkön säästötalkoilla voimme jossain määrin vaikuttaa taloutemme koossa pysymiseen. Harvalla lienee kuitenkaan riittävän pullea säästöpossu ylisuuriin sähkölaskuihin.
Pidämme itsestään selvinä perusoikeuksina yhteiskunnan meille takaamaa vettä ja sähköä.
Ilman niitä taantuisimme kehitysmaan kaltaiseksi peräpohjolaksi. Voisiko näin käydä tulevan talvena ja mistä apu rahan riittävyyteen?
Olisiko mentävä pankinjohtajan pakeille saamaan katetta ehtyvälle tilille vai haettava pikavippiä?
Kotikutoisia ratkaisuja ovat huoneiden lämmityksen katkaiseminen, takkojen jatkuva lämmitys (jos sellainen sattuu olemaan ja niihin klapeja), ruoan valmistus ulkogrillissä hiilillä, nukkuminen kimppasängyssä makuupusseissa ja kynttilän valossa suoritetut aamu- ja iltatoimet.
Lähisukulaiset voivat asettua yhteisen huusholliin ja laittaa muut töllit talvisäilöön kevättä varten.
Suomalaisen oikeuskäsityksen mukaan meidät on ajettu vakavaan kriisiin ilman omaa syytämme.
Mitä sanoo Suomen huoltovarmuuden käsikirja tällaisesta tilanteesta? Mihin toimiin valtiovalta ryhtyisi ääritilanteessa, kun riittävä määrä kansalaisia ajettaisiin ahdinkoon? Vähemmästäkin syystä on kokoonnuttu eduskuntatalon portaille.
Jos on pakko osoittaa syyttävää sormea, olisiko oikea ilmansuunta itä vai yksinkertaisesti todettava, että olemme eläneet hyväuskoisessa maailmassa ja luottaneet sokeasti johtajiin ja heidän viisauteensa?
Paavo Kajander
Pori