Energiakriisin hoito syö luottamusta hallitukseen
Epävarmuus erityisesti sähkönhinnasta huolettaa kansalaisia. Tilanne alkaa olla tukala myös asiasta vastaaville hallituksen ministereille.
Valtionvarainministeri Annika Saarikko toi esille mahdollisuuden määritellä sähkölle hintakattoa. Elinkeinoministeri Mika Lintilä kiirehti kumoamaan tämän mahdollisuuden, koska se olisi liian vaikea toteuttaa kuitenkaan selittämättä asiaa tarkemmin.
Ainut hallitukselle jäävä vaihtoehto tuntuu olevan sähköveron alennus, joka ei suuresti lohduta huippuhintoja maksavia asiakkaita. Tulonsiirto kansalaisille olisi 250–300 miljoonaa euroa. Se on likipitäen sama summa, jolla valtio muutama vuosi sitten alensi yritysten energiaveroa.
Erityisesti metsäteollisuus on tahkonnut voittoa. Se kun on voinut hyödyntää tuotannossa syntyvät sivutuotteet omaan energian tuottamiseen.
Maassamme toimii sekalainen joukko sähköyhtiöitä, joista monet ovat aikanaan kuntien perustamia sähkönjakelu- ja myyntiyhtiöitä. Vakaan sähkönhinnan aikana liiketoiminta on saattanut olla kannattavaa.
Näin ei tule olemaan jatkossa. Vain riittävän vakavaraiset yhtiöt pystyvät jatkossa käymään kauppaa pörssisähköllä ja takaamaan asiakkailleen kohtuullista hintaa. Tässä tilanteessa niiden pitäisi myös pystyä toimimaan nykyistä joustavammin.
Toistaiseksi voimassa olevien ja kiinteähintaisten kaksivuotisten sopimusten rinnalle olisi tarjottava vuoden tai jopa puolenvuoden kiinteähintaisia sopimuksia. Ainakin Fortumin paletti tarjoaa useitakin joustavia sopimusvaihtoehtoja.
Mitä tulee sähkön hintakattoon, sellainen näyttää olevan mahdollista vain EU:n ulkopuolella olevalle Norjalle, jossa yhtiöiden on tarjottava tietty määrä sähköä säädettyyn perushintaan ja mahdollistaa korkeamman hinnan vain ylimenevälle määrälle.
Onkin hämmästyttävää, että keskellä pahinta energiakriisiä EU on lukinnut omalla lainsäädännöllään myös yksittäisten maiden mahdollisuudet joustavampaan hinnoitteluun. Vain Unkarin kaltaiset maat pystyvät puolustamaan kansallisia etuja ja jatkamaan energian ostoja Venäjältä.
EU:n onkin ryhdyttävä ripeisiin toimiin ja poistettavat lainsäädännölliset esteet, jotka hidastavat sähkönhinnoittelua.
Vain Fortumin kaltaiselle kansalliselle yhtiölle valtioneuvosto voisi velvoittaa erillisiä toimenpiteitä, joilla suomalaisille taattaisiin kohtuhintainen sähkö kriisiaikana. Nykyinen kriisiytynyt yhtiö tuskin siihen kykenee, ellei sen omistuksessa tapahdu radikaaleja muutoksia. Tytäryhtiönsä Uniperin tukemiseen käytetyille miljardeille olisi nyt ollut käyttöä kotimaassakin.
Sopii myös toivoa, että hallitus esiintyisi jämäkästi päämisterin johdolla yhtenä rintamana kyseisessä asiassa. Tuntuu kuitenkin, että päätöksentekoa ohjailevat monen sortin tutkijat ja mielipidevaikuttajat.
Tilaa ovat ottaneet markkinataloutta edustavat talousasiantuntijat, jotka varoittavat puuttumasta markkina ehtoiseen hinnoitteluun. Samalla he kuitenkin unohtavat, että yhden yhteiskunnan tärkeimmän tuotannontekijän, työntekijöiden maksukyky on heikkenemässä huolestuttavasti.
Vain riittävän korkeilla palkankorotuksilla sen luottamus voidaan palauttaa. Ja siihen tuskin nykyinen hallitus on varautunut.
Paavo Kajander
Pori