Eläkeläistenkö pitää pelastaa Suomen kestävyysvaje?
Ylen pääuutislähetyksissä jokin aika sitten esitettiin ajatus, voisivatko myös eläkkeet joustaa eli siis laskea.
Ehdotus ei tullut suoraan valtiovarainministeriöstä tai eläkelaitoksista vaan niiden tukiorganisaatioilta.
Työeläkehän on meidän palkastamme pidätettyä palkan osaa, jonka maksamisen ajankohta on siirretty myöhemmäksi. Eläkkeen määrä on säädetty työeläkelaeissa ja eläkkeen määrän peukalointi jälkikäteen on lainvastaista.
Jos tämä etenee jostain syystä lakialoitteeksi saakka, toivottavasti se syynätään yhtä tarkkaan kuin sote-lait perustuslakivaliokunnassa.
Vuoden 2019 budjetissa eläkeläisten asemaa verotuksessa parannettiin hallituksen mukaan.
Ja kattia kanssa: keskituloiselle eläkeläiselle eläketulovähennyksen korotus oli valtionverotuksessa 30 euroa ja kunnallisverotuksessa 10 euroa. Kuukautta kohden siis yhteensä 3,33 euroa. Kuin Hietasen saama silakka vääpeli Mäkilältä Tuntemattomassa sotilaassa.
Muita eläkeläisten asemaa heikentäviä hallituksen hankkeita on esimerkiksi lakialoite asiakasmaksulain muuttamiseksi siten, että se korottaisi paljon terveyskeskuksen palveluja käyttävien potilaiden maksuja enimmillään kymmenkertaiseksi 67 eurosta 670 euroon.
Laki on kaavailtu tulemaan voimaan vuonna 2021, mutta sen läpimeno on vielä epävarmaa.
Onneksi ministeri Saarikko ilmoitti, että nykyinen hallitus ei vie esitystä eteenpäin, joten siitä ei päätetä tässä eduskunnassa.
Työeläkkeiden rahoitus on tällä hetkellä kunnossa. Eläkeläisten eliniän kasvaessa ja nuorten ikäluokkien pienentyessä myös työeläkkeiden rahoitus voi muodostua pitkällä tähtäimellä ongelmalliseksi.
Se olisi kuitenkin ratkaistavissa nostamalla jossakin vaiheessa vanhuuseläkeikää.
Yksi valtiovarainministeriön suunnittelema ”uudistus” nostaisi maaseudulla sijaitsevien kiinteistöjen verotusarvoja Etelä-Suomen kiinteistöjen arvojen tasolle ja alentaa kerrostalokiinteistöjen verotusarvoja omakotikiinteistöjen kustannuksella.
Tämä lisäisi omakotiasujien asumiskustannuksia ja kohdistuisi myös vielä kotonaan asuviin eläkeläisiin.
Maaseudulla omakotitalojen rakentamiskustannukset ovat aikanaan olleet halvemmat halvempien tonttikustannusten, pienempien palkkakustannusten ja edullisempien aliurakoiden johdosta.
Rakennusten nykyarvoa on puolestaan pienentänyt väestönkato ruuhka-Suomeen ja siitä johtunut kysynnän heikkeneminen.
Omakotitaloja välittävien kiinteistönvälittäjien kauppahintatilastot olisivat luotettavampi lähde kiinteistöjen arvon määrittelyyn kuin ruuhka-Suomen hintataso.
Olisiko sitten mitään käyttämättömia keinoja nyt syntyneiden rahoitustarpeiden ja valtion kestävyysvajeen rahoittamiseen?
Yksi mahdollisuus olisi karsia mielettömäksi kasvanut ministeriöiden, kansanedustajien avustajien ja asiantuntijoiden määrää. Käytettäisiin näistä vakansseista vapautuneet varat hoitovirkoihin.
Ministeriöiden toiminta on sirpaloitunut uusien ”virastojen” perustamisella. Toimintaa voitaisiin tiivistää ja tehostaa ottamalla nämä erillisyksiköt tiiviimmin ministeriöiden suoraan vastattaviksi.
Sekä henkilökunnan määrässä että huoneisto- ja muissa kuluissa voitaisiin saavuttaa säästöjä ja tiedonkulku paranisi.
Kolmas mahdollisuus olisi myydä pois kaikki tuottamattomat kiinteistöt, kuten eri viranomaisten kesämökit ja lomapaikat. Saataisiin pääomaa valtion lainojen poismaksuun ja ylläpitokulut säästyisivät.
Kestävyysvajeen rahoittamiseen on siis käytettävissä muita keinoja, kuin eläkeläisten toimeentulon heikentäminen.
Onko keskustalla eläkepoliittista ohjelmaa?
Paitsi vähimmäiseläkkeitä myös työeläkeläisten sekä maatalousyrittäjäeläkeläisten ja yrittäjäeläkeläisten aseman tulisi kiinnostaa keskustaa. Meitä on kaikkiaan noin 1,4 miljoonaa henkilöä.
Taitetusta indeksistä ei päästäne parempaan tässä taloudellisessa tilanteessa. Mutta oikeudenmukaista olisi, jos eläketulovähennystä korotettaisiin paremmin vastaamaan palkkatulosta tehtäviä vähennyksiä verotuksessa.
Tällöin meitä ei nyhdettäisi sekä taitetun indeksin että verotuksen kautta.
Juhani Ketola
Eläkeliiton Saarijärven yhdistyksen hallituksen jäsen
Saarijärvi