Eilen, tänään ja huomenna

Mielipide

Tämä päivä on huomisen historiaa, mutta jäävätkö kaikki päivämme historiaan?

Menneisyys ja muistot voivat olla voimavara tai syytösten syvä meri. Arkemme on täpötäynnä tietoa, somettunutta ja samentunutta julkisuuden tavoittelua.

Monet termit ja sanat ovat arkipäiväistyneet, ainakin näin taidehistorioitsijan näkökulmasta.

Legendat ja ikonit ovat kaukana alkuperäisestä merkityksestään. Anglismi jyrää supisuomalaiset ilmaisut digitalismin valtavirrassa.

Suora lähetys on muuttunut live-esitykseksi, walk-in-rokotuksia voisi kai kutsua suoran toiminnan tarjoamiseksi. Mainokset tuntuvat olevan lähes globaaleja kieliasultaan.

Kaikki menneisyys ei muutu tai säilöydy historiaksi. Pienikin, tässä hetkessä mitättömältä tuntuva, asia voi olla loppujen lopuksi historiaa tai historiallinen hetki.

Mutta aikamme tietotulvassa hyvätkin tarkoitukset ja suunnitelmat unohtuvat uusien aihioiden alle.

Yleissivistys, ja sen ylläpitäminen kaikissa elämämme vaiheissa, auttaa hahmottamaan tätä hetkeä, peilaamaan valintojamme ja vaatimuksiamme menneisyyttä vasten sekä luotaamaan odotuksia tulevaisuuteen.

Historia ei ole kuitenkaan mikään peruutuspeili vaan siltä kumpuavat parhaimmillaan tiedot ja taidot, saavutukset ja erehdykset.

Historia voi ja saa hyvässä toistaa itseään, mutta sieltä löytyviä töppäyksia ei kannata tieten tahtoen kokea ja elää uudelleen.

Perinnetieto siirtyi selviytymisoppina sukupolvelta toiselle entisaikojen maaseutuyhteisöissä. Tuo eletyn elämän tietotaito oli suorastaan elintärkeää.

Tällä hetkellä elämme nk. selkä- tai härkäviikkoja, juhlatonta joulun jälkeistä aikaa.

Tähän aikaan tarkastettiin maalaistaloissa niin karjan kuin ihmisten einesten riittävyys kesän kynnykselle selviytymiseen.

Tietynlaista inventaarioita eri aloilla tehdään myös tänä päivänä.

Julkaistaan vuosikertomuksia ja talousennusteita. Menneisyyden perinne on saanut vain uudet toimijat ja toiminnankohteet, jotka joskus tuntuvat abstrahoituvan liikaakin.

Hetkeen tarttuminen on tullut lähes muoti-ilmiöksi, joka joskus vaikuttaa hetkeen takertumiselta.

Aika ei pysähdy, aika on ulottuvuus, jota me hallitsemme vain tiedostamalla menneisyyden, olemalla kaikilla aisteilla läsnä tässä hetkessä ja katsomalla luottavaisin mielin tulevaisuuteen.

Aune Linnimäki

taidehistorioitsija

Rantasalmi

Ei kommentteja

Voit kommentoida kirjauduttuasi palveluun. Tarvitset kirjautumiseen Suomenmaa-tunnuksen