Digiyhteiskunta on unohtanut ikääntyneet
Suomi on yksi maailman kärkimaista julkisissa sähköisissä palveluissa. Edelleen tavoitteena on saada digitaaliseen palveluun kaikki julkishallinnon viestit jotka vielä tipahtavat postiluukusta, kuten veroilmoitus.
Kivutonta digitalisaatio ei kuitenkaan ole ollut: runsaat puolet väestöstä on aiempien tutkimusten mukaan kokenut vaikeuksia sähköisessä asioinnissa.
Erityisesti ikäihmisille internetin käyttö voi olla vaikeaa, monille heistä suorastaan mahdotonta.
Tilastokeskuksen tutkimuksessa on todettu, että vain joka neljännes yli 75-vuotiaista etsii tietoa netistä ja vain joka viides hoitaa itse pankkiasiansa. Näppäimistön käyttö on monilla vaikeutunut sorminivelten ikämuutosten vuoksi.
Lisäksi alati muuttuvat ja monimutkaistuvat sovellukset ovat vaikeasti omaksuttavissa, koska iäkkäillä koulutuksen ja työhistorian muovaamat toimintavalmiudet soveltuva aivan erilaisiin haasteisiin.
Tänä päivänä monet henkisesti ja fyysisesti toimintakykyiset ikäihmiset kokevat nöyryyttävänä joutuessaan turvautumaan toisten apuun asioiden hoidossa.
Useat saavat apua lähipiiriltään. Kaikilla ei sellaista kuitenkaan ole, jolloin joutuu turvautumaan ulkopuoliseen apuun. Luotettavan ulkopuolisen asioiden hoitajan löytämisessä voi kuitenkin olla ongelmia, koska pankkitietojakin joutuisi luovuttamaan.
Nyt ollaan tilanteessa, jossa digitaalisten palvelujen laajentamisen sijasta olisi paneuduttava kehittämään digisovelluksia helppokäyttöisemmiksi niin, että kaikilla kansalaisilla olisi esteetön pääsy välttämättömiin palveluihin.
Olisi huolehdittava myös heistä, jotka eivät omista tietokonetta. Erityisen tärkeää olisi helppo kommunikointi terveyspalveluihin. Potilasturvallisuuden professori Tuija Ikonen on Lääkärilehden artikkelissa todennut, että teknologiataitojen puutteen ei pitäisi olla syy jäädä ilman rokotetta – saati muutakaan tarvittavaa palvelua.
Antti Tapaninaho