Avoin kirje Paavolle
Paavo hyvä!
Tapasimme ensimmäisen kerran valtakunnallisissa puhemestaruuskilpailuissa Kuopiossa vuonna 1966.
Valmisteltu puheesi poikkesi tavanomaisesta ja jäi muistiini.
Puhuit maapallomme liiallisesta väestökasvusta ja sen seurauksena tulevasta ruokapulasta.
Ratkaisuna esitit muun muassa merilevästä valmistettavaa ravintoa. Kannoit kaukonäköisesti jo tuolloin huolta ihmiskuntaa kohtaavista ongelmista.
Kun muutin Tornioon 1973, oli Sinusta tullut jo kansanedustaja ja tulit pian myös ministeriksi.
Tiiviimpi yhteydenpito alkoi, koska Lapilla ja Torniolla oli paljon sellaisia hankkeita, joita pyrimme edistämään yhdessä monien muiden kanssa.
Voin vilpittömästi sanoa, että sait lukuisia tärkeitä hankkeita päätökseen. Jos joku muuta väittää, ei tunne asioiden taustoja.
Sinulla on ollut aina taipumus joutua myrskyn silmään syystä ja joskus syyttäkin jopa kohtuuttomuuteen saakka.
Kun myrsky kiihtyi yli äyräiden, ryhdyin vaalipäälliköksesi 1980-luvun alussa presidentin valitsijamiesvaaleissa.
Sen jälkeen tuota tehtävää hoidin siihen asti, että siirryit ehdokkaaksi Uudellemaalle 1991 vaaleissa.
Tiivis yhteydenpito jatkui aina siihen saakka, kun liityimme EU:hun ja tulin itse valituksi eduskuntaan.
Koimme yhdessä monet kamppailut.Erityisen tärkeänä henkilö yhteydenpidossamme oli edesmennyt ystävämme Pauli Alaperä.
Kun kerroit etukäteen, että aiot luopua puheenjohtajuudesta muistanet, että olimme Paulin kanssa täysin eri mieltä.
Toisen kerran tilanne toistui, kun aioit järjestää eduskunnassa EU:n jäsenyyskansanäänestykseen liittyvän jarrutuskeskustelun.
Olimme sitä mieltä, että se voi sopia rivikansanedustajalle, mutta ei Sinulle, joka olet jo valtiomies. Siirryttyäsi EU-parlamenttiin yhteydenpitomme hiipui.
Olet tehnyt valtavasti hyvää työtä keskustalaisuuden hyväksi. Minulla ei henkilökohtaisesti ole jäänyt mitään hampaankoloon tai selvittämättömiä asioita yhteistyömme ajoilta.
Näistä syistä en ole sanonut julkisuuteen mitään viime vuosina monesti sopivaisuuden rajat rikkoneesta toiminnastasi.
Viimeisimmät tempauksesi ovat kuitenkin sellaisia, ettei niistä voi vaieta.
Uuden puolueen perustaminen merkitsee asiallisesti aina eroa entisestä. Oikeudellinen kikkailu oman edun tavoittelemiseksi ei ole hyväksyttävää.
Kaikki ymmärtävät, mistä on kysymys. Uskon, että tiedostat itsekin.
Kun minulta on kysytty, millainen poliitikko Paavo Väyrynen on, olen sanonut ja sanon nytkin, että hän on lahjakas ja yksi visionäärisimmistä suomalaisista poliitikoista, mutta hänellä on sokea pisteensä ja se on hän itse.
Olet sanonut, että haluat tehdä viimeisen yrityksen pelastaa keskusta. Valitettavasti en usko sitä.
Jos todella haluat vielä pyrkiä keskustan johtoon, jota en pidä järkevänä, niin esitän, että luovut kansalaispuolueen jäsenyydestä ja ilmoitat, että jos et tule valituksi keskustan puheenjohtajaksi, niin jatkat vaikuttamista keskustassa tai vaihtoehtoisesti vetäydyt kokonaan aktiivipolitiikasta.
Silloin voisit käydä viimeisen taiston ja osoittaa, että kysymys ei ole kostonhalusta, joka on huonoin motiivi, mikä politiikassa voi olla.
Vetoan vakavasti Sinuun Paavo, että noudatat Väinö Leskisen muistelmien mottoa: ”On aika sotia ja on aika sopia”.
Hannes Manninen