Asumiskustannusten ja -oikeuksien vääristymä on korjattava
Suomen asuntokanta on alueellisessa eriarvoisuudessaan jo pöyristyttävällä tasolla.
Asuntojen vakuusarvot maaseudulla, niin haja-alueilla kuin taajamissakin, ovat pudonneet tasolle, jotka eivät evää kelpaa pankeille lainojen vakuudeksi mitättömän pieniinkään lainoihin.
Asun Karstulassa 4 300 asukkaan kunnan keskustassa kahdeksantoista huoneiston rivitalossa, ja kun nyt haluamme vaihtaa terassien kaksilevyiset ovet käytännöllisempiin yksilevyisiin 15 000 euron hinnalla, niin tähän ei suurilta pankeilta enää saada lainatarjousta. Eikä isännöitsijämme isännöimiin taloihin Saarijärven kaupungissakaan.
Siis, asuntojen vakuusarvot ovat romahtaneet kautta Suomen kaikkialla paitsi muutamissa suurissa kaupungeissa. Kuitenkin täällä joka puolella asutaan vielä ainakin viisikymmentä vuotta, joten maksuaikaa ainakin on.
Asumistuki ei näköjään koske maaseudulla asuvia. Helsingissä taatusti maksellaan asumistukia ”suoraan” asukkaille joka vuosi satoja miljoonia.
Meidän taloyhtiömme tarvitsema laina tullaan taatusti maksamaan viimeistä senttiä myöten ja ajallaan. Laina-aikakin on korkeintaan viisi vuotta.
Nyt, kun keskusta on paraatipaikalla tekemään niitä tekoja, jotka koskevat erittäin suurta ihmisjoukkoa, niin eiköhän ole aika laittaa nämä asiat kuntoon. Tämä ongelma koskee suurinta osaa suomalaisia ja sitten vielä kautta maan Hangosta Utsjoelle. Siis ei ihan vähäinen.
Asia on korjattavissa. Ja vieläpä valtion toimesta, eikä taatusti rasita budjettia yhtä lailla kuin suorat asumistuet, jotka valtaosin ovat tulonsiirtoa gryndereille, rakentajille ja asuntosijoittajille sekä pankeille.
Neuvoni on yksinkertainen. Jos ja kun asuntojen pankkien arvottamat vakuudet eivät riitä asuntojen korjauslainojen vakuudeksi, niin näiden vakuuksien on tultava valtiolta. Se on ihan sama, ovatko näiden lainojen vakuudet yksi miljardi tai kymmenen vuodessa, niin se ei taatusti rasita valtion budjettia kuin ehkä korkeintaan muutaman prosentin itse vakuuksien määrästä.
On käsittämättömän väärin, että yli puolet meidänkin taloyhtiömme eläkeikäisistä joutuisi jättämään tämän noin 900 euroa maksavan asuntouudistuksen tekemättä vakuusarvojen puuttumisen vuoksi.
Tämä valtion takaus on välillistä asumistukea, ei välitöntä. Vastaavia tukijärjestelmiä on vuosikymmenien saatossa toiminut muillakin elämän aloilla.
Tällä tukimuodolla on lisäksi ilmastollisia, energian säästöön liittyviä ja työllisyysvaikutuksia. Lisäksi investointeihin käytetystä pääomasta vähintään neljännes kulkeutuu välittömästi valtion kassaan erilaisten verojen ja maksujen kautta.
Tällä asuntojen peruskorjausten valtiontakausjärjestelmällä on jo kiire.
Myös vanhat, eläkeläiset, ovat kautta maan oikeutettuja säällisiin asuntoihin. Karkeasti ilmaistuna, jos helsinkiläisille on valtion vara maksaa välitöntä rahallista tukea heidän asumiseensa, niin miksikäs ei muualle maahan sitten välillistä. Jään kaipaamaan vastausta tähän kysymykseen.
Lauri Jokinen
Karstula