Aktiivinen ikääntyminen: Unohdettu elämän kolmas vaihe

Mielipide

Eläkkeelle jäämisen ja varsinaisen vanhuuden väliin on muodostunut noin 20 vuoden mittainen ikävaihe. EU:ssa puhutaan elämän ”hopeavaiheesta”, jolloin ihminen on kypsimmillään ja vapaimmillaan tarttumaan uuteen tai hyödyntämään laajaa elämän kokemustaan.

Tässä ikävaiheessa suurimmalla osalla on melko hyvä terveys sekä paljon tarmoa ja taitoja, jotka yleensä jäävät vaille riittävää huomiota.  Ikääntymisen kehittämisen kärkimaassa Japanissa tätä 60-80 ikävaihetta kutsutaan elämän ”kultaisiksi vuosiksi”, elämän kolmanneksi vaiheeksi, ennen neljättä hoitoisuusvaihetta. 

Vaikka Suomessa eläkkeellä työskentelee yli 100 000 ihmistä, on keskustelu elämän hopeavaiheesta varsin nuorta ja hajanaista. Asenneilmastokin on hyvin torjuva ja vähättelevä. Eläkeläisen odotetaan mukautuvan muiden määrittelemään passiiviseen tarkkailijan rooliin. Eläkeläisten työmarkkinoita ei ole rakennettu eikä lainsäädäntö tue työntekoa, päinvastoin rankaisee.

Viime aikoina keskustelu on ikääntyneiden osallistumisesta työelämään onneksi virinnyt. Eläkeliitto on käynnistänyt kolmevuotisen ”Eläkkeeltä työhön”-hankkeen, jossa yhteistyössä yrityskentän kanssa selvitetään eläkeläisten halukkuutta työskennellä eläkkeellä, miten eläkeläisten työmarkkinoita tulisi kehittää, motiiveja työskentelyyn, lainsäädännöllisiä esteitä ja kannusteita. 

Lähtökohdaksi hankkeelle tehtiin tutkimus eläkeläisten tämänhetkisestä työskentelystä. Pohjakyselyn mukaan 30 % ei ole tehnyt eläkkeellä eläketulon lisäksi muuta palkkatyötä, vaan on suunnannut elämänsä harrastuksiin, lähimpiin ihmissuhteisiin ja matkusteluun arjen asioiden lisäksi. 70 % teki jossain määrin palkkatyötä eläkkeen ohella.

Merkittävin motiivi on työskentelyn antama elämän sisältö sekä sosiaalisten suhteiden merkitys. 15 % eläkeläisistä haluaa parantaa taloudellista asemaansa. Palkallista kokoaikatyötä teki 11 % ja yrittäjänä jatkoi peräti 9 % vastanneista. Kuva vastaa viime vuosien tutkimustuloksia muista tutkimuksista.

Vastaajat kaipaavat asenne- ja arvoilmaston selkeää muutosta niin, että työskentely eläkkeellä olisi hyväksyttävää omien kykyjen ja taitojen mukaisesti. Näin elämän eri vaiheiden edustajat olisivat mukana työelämän ja työpaikkojen monimuotoistamisessa.

Etätyö, verkostot ja monipaikkainen elämisenmuoto mahdollistavat uuden tyyppisten eläkeläistöiden hyödyntämisen. Selkeä toive on, että mahdollisuudesta työskennellä eläkkeellä tehtäisiin selkeä tavoitetila, joka heijastuisi myös lainsäädännössä. 

Eläkeläisille suunnattuja rekrytointipalveluja kaivataan. Selkeä enemmistö vastaajista haluaa tehdä joustavasti osa-aikatyötä tai määräaikaisia keikka- ja projektitöitä. Näin työnteosta ei muodostu liian kuormittavaa ja he voivat vapaasti järjestellä muita menojaan.

80 prosenttia eläkeläisistä tekee lähimmäisten tai naapureiden auttamistyötä tai järjestötyötä.  Tällaisesta yhteiskuntaa ja naapurustoa sekä kotona asumista tukevasta työstä kaivataan korvausta ja oikeudenmukaista verotuksellista kohtelua. 

Verotus koetaan muutoinkin liian ankaraksi. Se ei kannusta työntekoon varsinkin, kun se vaikuttaa mm. asumistuen saamiseen.

Kaivataan toimintamalleja, jotka helpottavat työtä haluavien ikäihmisten ja työnantajien kohtaamisia. Yksi mahdollisuus on rakentaa sähköinen alusta, jossa halukkaat työnhakijat ja työnantajat voivat esitellä osaamistaan sekä työmahdollisuuksia. 

Tulevaisuuden eläkeläiset ovat yhteiskunnan kantava voima sekä kuluttajina, palvelujen käyttäjinä että palvelujen tarjoajina.

Yleensä he ovat monessa mukana, myös uudentyyppisessä työelämässä. He elävät vahvasti ja aktiivisesti elämän kolmannen vaiheen, ennen varsinaista turvallista vanhuutta.

Tähän yhteiskunnan tulisi varautua.

Raimo Ikonen

Eläkeliiton puheenjohtaja, hallintotieteiden tohtori

Keskustan sosiaali- ja terveyspoliittinen seura

Ei kommentteja

Voit kommentoida kirjauduttuasi palveluun. Tarvitset kirjautumiseen Suomenmaa-tunnuksen