Äitiys on kauneinta elämässäni

Mielipide

Äitiys on ikuista. Se on, vaikkei äitiä enää olisikaan. Äiti kulkee mukanasi: sinussa ja lapsissasi. Äitiys on tehtävä, lahja ja velvollisuus.

Ensimmäistä kertaa äidiksi tullessani saatoin olla hämmentynyt. En tiennyt, mitä kaikkea vanhemmus toisi tullessaan. Mutta hämmentynyt olin myös silloin, kun syntyvä lapsi ei ollutkaan terve.

Mietin, osaisinko olla lapselleni sellainen äiti, jollaisen juuri hän tarvitsee. Osaisinko kasvattaa, ohjata ja tukea, tarvittaessa kuntouttaakin. Osaisinko, olisiko minusta sellaiseen tehtävään? Vastuu ja epävarmuus oli käsin kosketeltavaa. Sellainen on äitiyttä.

En käynyt kouluja äitiyteen. Tulin äidiksi omasta tahdostani, halusin. Sain lahjaksi äitiyden.

Äitiys on huikeaa, mutta samalla myös vähän pelottavaa. Rakkaus lapseen ja arki ovat opettaneet, että lapsi ei odota ihmeitä. Hän kasvaa, kun saa läheisyyttä ja lämpöä, rakkautta ja huolenpitoa. Lapsen kasvu on väistämätöntä – ja se tapahtuu nopeasti.

Äitiyden olemus korostuu elämänvaiheissa, joissa äitirooli on koetuksella: kun menettää kaipaamansa lapsen tai synnyttää sairaan lapsen.

Kun lapsen terveys edellyttää toistuvia sairaalajaksoja, yövalvomisia tai kun omat voimavarat ovat vähissä.

Äitiys ei vaadi. Se vain odottaa, että olet äiti. Riittävä sellaisenaan.

On ollut huikaisevaa huomata, että olen lapselleni ikuisesti äiti. Ihan tällaisena kuin olen.

Äitiys on kauneinta omassa elämässäni! Rooli, jota arvostan eniten.

Pirjo Luokkala

Yhdeksän pojan ja viiden tytön äiti
Vantaan keskusta puheenjohtaja
Terveyden- ja kasvatusalan asiantuntija
Valtakunnallisesti palkittu kasvattaja: Suomen Valkoisen ruusun ritarikunnan I. luokan mitali kultaristein 2012 (presidentti Sauli Niinistöltä)

Ei kommentteja

Voit kommentoida kirjauduttuasi palveluun. Tarvitset kirjautumiseen Suomenmaa-tunnuksen