Vapaa, suvereeni, riippumaton
Komeat olivat pidot Washingtonissa, kun Trumpin presidentiksi vihkivät. ”Amerikka tulee olemaan vapaa, suvereeni ja riippumaton”, julisti itse presidentti. Mutta, jos joku maa maailmassa on jo ollut kaikkea tätä – vapaa, suvereeni ja riippumaton – eikö juuri USA? Näin kysyy myös The Financial Times -lehden Martin Wolf.
Kun tätä pohtii, pitää katsoa, mitä muuta Trump sanoo. Sellaista yli oman maan rajojen ulottuvaa vapauttako hän tarkoittaa, jolla voi vaatia vaikka Panamaa ja Grönlantia itselleen! Kenties Kanadaakin? Vaiko sellaista riippumattomuutta muusta maailmasta, että voi ilakoiden lisätä fossiilisen energian tuotantoa ja irrottaa USA:n Pariisin ilmastosopimuksesta? Puhumattakaan siitä maan sisäisestä asiasta, että vapauttaa 1500 rikollista vastoin oikeusvaltion pyhiä periaatteita.
Asukasta kohti laskien USA on tänään maailman ylivoimaisesti suurin päästöjen aiheuttaja. Se on sitä myös historiapäästöillä mitaten. Tällaisen valtion tulisi olla maailman johtava toimija ilmasto-ongelman voittamisessa. Siihen Bidenin hallinto pyrki. Mutta Trump haluaa tehdä fossiilisesta öljystä ja kaasusta ”mustan kullan”, ja tuottaa sitä niin paljon, että siitä riittää entistä enemmän vientiin.
Suoranaisesta kiristyksestä voi puhua Trumpin EU-maille heittämästä ehdotuksesta: Jollette osta meiltä fossiilista energiaa, tullit tulevat!
Hiilineutraliteetin tavoittelu on Euroopalle ja Suomelle edelleen perusteltua, mutta ei niin, että me millä tahansa hinnalla vähentäisimme päästöjä saman verran kuin Trump niitä lisää.
EU:n on aika kuitenkin tarkistaa omaa polkuaan kohti hiilineutraliteettia vuonna 2050. Muutaman viime vuoden aikana EU on tehnyt ison joukon ratkaisuja, jotka vievät kehitystä suorastaan väärään suuntaan.
Energiatehokkuusdirektiivi, pakkausasetus, polttomoottoriautojen kieltäminen 2035 jälkeen ja monet rajoitukset biopolttoaineiden uusiutuvuudelle ovat joukko päätöksiä, joita en voinut parlamentissa sellaisenaan tukea. Nämä kaikki aiheuttavat ilmastoasialle enemmän haittaa kuin tuottavat hyötyjä.
Tiellä kohti hiilineutraalisuutta on kaksi puolta. Päästöjen vähentäminen ja nielujen kasvattaminen. Minusta Suomen on oltava etulinjassa toimissa päästöjen vähentämiseksi, mutta painaa jarruja nielukysymyksessä.
Suomella on korkeaa teknologiaosaamista ja uusiutuvia raaka-aineita. Ja kumpaakin osaamme hyödyntää. Pystymme itse siirtymään päästöttömyyteen ja myymään maailmalle teknologiaa, jolla vastata ilmastokysymykseen. Mielestäni keskustankin tulisi kannattaa päästökauppajärjestelmää, koska se rankaisee eniten niitä, jotka eniten saastuttavat.
Toinen tarina on nielukysymys. Jalostaessamme bioraaka-aineista mitä tahansa tuotteita, korvaamme hyödykkeitä, jotka on tuotettu päästöjä aiheuttavilla tai uusiutumattomilla raaka-aineilla. Tätä nielujen laskentamekanismit eivät ota kunnolla huomioon. Niinpä metsien hakkuiden vähentäminen tuottaa kylläkin lisää nykytavoin laskien nieluja, mutta malli ei huomioi sitä, että puuhun perustuvan tuotannon korvaaminen voi tapahtua vain fossiilisilla raaka-aineilla, jotka voivat synnyttää enemmän päästöjä kuin hakkuiden vähentämisen ansiosta kasvanut nielu niitä söi.
Minusta on sopimatonta, jos EU ihan oikein joku päivä alkaisi rankaisemaan niitä maita, jotka eivät selviä nielutavoitteista. Nielujen laskeminen kun on sellaista puuhaa, että välillä Suomen metsänieluksi lasketaan 25 milj CO2 milj tonnia, milloin se on nollassa.
Kaiken lisäksi jo nyt Suomi maksaa EU:n noin 65 miljardin euron suuruiseen ilmastososiaalirahastoon yli miljardi euroa ja itse siitä murusia. Nielukysymyksessä keskustan tulee sanoa rohkeasti, että nielujen nykyinen laskentamalli vielä pieleen eikä Suomen pidä joutua sen maksumieheksi.
Näin sanoessani en vaadi, että Suomen metsien kaikki kasvu pitäisi hakata. Mutta, kun metsät taitavat kasvaa noin 107 milj m3, niin kyllä 25–30 milj m3:n siitä jättäminen metsään on aika paljon.