Sota ja energia
Venäjän hyökkäyssota ja sen seuraukset ovat iskeneet ankarasti energian hintoihin erityisesti EU:ssa.
Pakotteet ja vastapakotteet purevat. Erityisesti kaasun hinta on muutamassa viikossa moninkertaistunut.
Ongelmien keskiössä on nyt Saksa. Eikä vähällä pääse moni muukaan itäisen ja keskeisen Euroopan maakaan. EU on matkalla taantumaan ja kenties lamaankin.
Periaatteessa Suomi on maa, johon energian hinnannousun ei pitäisi iskeä niin kovasti kuin moniin muihin maihin.
Vuonna 2010 valmistettu historiamme suurin energiapaketti takaa sekä raaka-aineiltaan että hankintamaiden suhteen monipuolisen mallin, joka tekee Suomesta vähemmän haavoittuvan.
Ensiharvennuspuusta ja metsäteollisuuden sivuvirroista koostuvan bioenergia on tällä hetkellä energialähteistämme suurin runsaan 20 %:n osuudella.
Muista nopeimmin kasvaa tuulivoima, kohta toivottavasti myös ydinvoima. Päästötön energia ylittää Suomessa selvästi 50 %.
Silti meilläkin energian hinta on erittäin kipeä kysymys. Maksamme huimaa hintaa juuri Saksan Venäjä-sidoksista.
Kun energiamarkkinat ovat integroituneet pitkälle, Saksan hirveät hinnat valuvat myös meille.
Surkeutta suurentaa Fortumin onneton Uniper retki. Siitä suomalaiset veronmaksajat joutuvat maksamaan tulevan vuosikymmenen kuluessa Fortumin osinkojen pienentymisenä ja Fortumin arvon alenemisena yhteensä ison kasan miljardeja euroja.
EU pyrkii helpottamaan jäsentensä tuskaa REPowerEU-ohjelmalla. Sen tavoite on mm. nopeuttaa alasajoa fossiilisesta energiasta ja Venäjä-riippuvuudesta, lisätä uusiutuvaa energiaa, parantaa energiatehokkuutta ja verkkoyhteistyötä.
EU:n sanoma on: energiaköyhyyttä on torjuttava! Unionin aineellinen tuki noihin toimiin on vähäistä. Ja hyvä niin. Olisimme kuitenkin nettomaksaja.
Energiataakan rahallinen helpottamisen tulee kuulua jäsenmaille. Kansainvälinen Valuuttarahasto (IMF) julkisti äsken tietoja, miten energiaongelmat ovat iskeneet mm. EU-maihin ja miten maat ovat vastanneet iskuihin elokuun alkuun mennessä.
Eniten tukitoimia on ottanut käyttöön Kreikka, lähes 4 %/bkt. Sitten tulevat Bulgaria, Romania ja mm. Itävalta.
Saksassa lukema on vähän yli 1 %/bkt ja Uniper-tuki, n. 16 mrd €, päälle. Suomi ja Ruotsi ovat käyttäneet noin 0,2–0,1 %/bkt eli vähiten.
Olisikohan hallituksen puututtava suurimpiin kohtuuttomuuksiin?
Energian hinnannousuihin on reagoitu eri EU-maissa eri keinoin. Yhteistä lähes kaikille on tukea eniten pienituloisia.
Monissa maissa erityisesti sähkölle tai kaasulle on asetettu kattohintoja tai voittoja takoville yrityksille Winfall-veroja.
Isossa-Britanniassa kaikki kotitaloudet saavat energiakustannuksiinsa saman summan, 400 puntaa, pienituloisimmille lisäksi tarveharkintaisesti 650 euroa, Puolassa 640 € hiilen hankintaan.
Italiassa sähkölaskuja on jäädytetty ja pienituloisemmille maksetaan 200 €:n ”elinkustannusboonus”. Hollannissa suora poienituloisempien energia-apu on 1.300 € /v.
Suomessa on käyty keskustelua erityisesti sähkön hinnasta.
Pienituloisten kohdalla sähkön hinnan 2–3-kertaistuminen voi olla todella iso asia. Jos Suomessa on vaaraa käyttää esim. tuo 250–300 milj kansalaisten energiataakan keventämiseen, käytettäköön raha meilläkin energiaköyhyyden torjumiseen EU:n toivomalla tavalla.
Eli, tuetaan kaikkia yhtä paljon tai mieluusti euromääräisesti eniten pienituloisimpia, muttei ainakaan eniten suurituloisimpia niin kuin sähkön alv-puolitus tekisi.
Tuen muoto voisi olla esim. valtion avustus ja tasasuuruinen verosta tehtävä vähennys.
Syntynyt energiakriisi on asettanut sähkömarkkinoiden toimijat erilaiseen asemaan. Turbolenssi on suuri. Jotkut, joilla ei ole omaa tuotantoa ovat vaikeuksissa ”syyttään”.
Ne, joilla on omaa sähköntuotantoa takovat huikeita tuloksia. Käsite ”windfall-voitto” taitaisi sopia ilmiöön varsin hyvin. Olisikohan hallituksen puututtava suurimpiin kohtuuttomuuksiin?
Tavallisten kansalaisten ohella monet suomalaiset yritykset ovat ilmiön maksumiehiä.