Saksa vie jälleen – nyt väärään suuntaan
Myös Euroopan parlamentin väki suuntaa kesälaitumille. Mukana seuraa suuttumus Putinin julmaa sotaa ja sen seurauksia kohtaan.
Lisäksi talouden taakat, heikko kasvu ja korkea inflaatio painavat ja Kiina-riippuvuus ahdistaa. Emme tiedä, miten sen kanssa pitäisi menetellä.
Eikä ilmastokysymyksiin tunnu löytyvän riittäviä ja tasapuolisia lääkkeitä. Moni haluaa ”laskea liukumäkeä toisen takalistolla”, työntää muiden maiden tehtäväksi ilmastotoimet ja lasketella itse vanhaan malliin.
Venäjästä ja fossiilisesta energiasta pitäisi kuitenkin päästä eroon heti ja saada uusiutuvaa energiaa tilalle. Kumpikaan temppu ei ole EU:ssa kaikille helppo. Kun EU toi vuonna 2020 energiaa maailmalta 330 miljardilla eurolla, oli luku viime vuonna 680 miljardia. Siitä Venäjän osuus oli peräti 148 miljardia euroa, kaikista rajoitteista huolimatta.
EU:n talousmahdin, Saksan, kohdalla energialähtöiset ongelmat konkretisoituvat.
Kun EU:n pitäisi tehdä suurta siirtymää päästöttömyyteen, Saksa kaivoi ja käytti kuluvan vuoden ensimmäisen vuosineljänneksen aikana hiiltä yhteensä noin 200 TWh. Se on noin kolme kertaa suurempi kuin Suomen energian kokonaiskäyttö samassa ajassa. Samalla talouden kasvu Saksassa on pysähtynyt.
Saksassa hätäkellot ovat soineet pitkään, viimeksi kun huomattiin, että investoinnit maahan olivat viime vuonna 10,5 miljardia euroa, mutta Saksasta ulos 135 miljardia euroa. Ei siksi ihme, että tähän asti tiukkaa budjettikuria ajanut Saksa on ollut nyttemmin innokas tukemaan toimia, joilla EU:n valtiontukisääntöjä on höllennetty valtavasti.
Euroopan suuret maat käyttävät nyt suuria miljardimääriä ”ostaen” niillä investointeja maahansa. Poikkeuksia valtiontukiin on jo myönnetty 3700 miljardia ja käytetty yli 1000 miljardia euroa. EU on murentamassa sisämarkkinoitaan.
Tätä tietysti perustellaan yhtäältä sillä, että näinhän tekee myös USA omalla IRA:llaan. Totta, ja itsekkäästi tekeekin. Toinen selitys on, että Kiinakin tukee omia yrityksiään ja ostaa kohta koko Euroopan. Vaikka näihin selityksiin totuuden siemen sijoittuukin, on meneillään oleva muutos radikaali, raaka ja epäoikeudenmukainen.
Saksassa hätäkellot ovat soineet pitkään.
Vapaan markkinatalouden linnakkeiden, USA:n ja EU:n, on tähän saakka nähty paimentavan WTO:ssa, Maailmanpankissa, YK:ssa ja kaikilla tärkeillä foorumeilla muuta maailmaa tuettomien ja vapaiden markkinoiden sääntöihin. Nyt ne itse rikkovat samoja sääntöjä.
Markkinoilla parhaiden menestyviä ei kohta ratkaise enää reilu kilpailu, vaan se, kuka pystyy hankkimaan yritykselleen suurimmat valtiontuet. Yritykset lyödä Kiina protektionismilla ja eristämisellä ei onnistu. Olen USA:n valtiovarainministeri Janet Yellenin kanssa samaa mieltä: ”Kiinaa ei saa yrittää tukahduttaa”.
Suomella on ainakin periaatteessa EU:n pienistä maista parhaimpiin kuuluvat menestymisen edellytykset näissäkin olosuhteissa.
Meillä on toimiva yhteiskunta, meillä on osaamista ja yrittäjyyttä. Meillä on ennen muuta puhdasta päästötöntä energiaa. Ja se on valtava etu kilpailtaessa suurista investoreista. Mutta kykeneekö sekavassa tilassa oleva hallitus ottamaan asiassa ohjat, joilla mahdollisuuksista tehdään totta?
Mitä muuten tulee ilmaston lämpenemiseen ja sen syyhyn, hiilidioksidipäästöihin, viimeisen parin kuukauden aikana hiilidioksidia on satanut ilmakehään ennätyksellisellä tavalla.
Tähän vuoteen mennessä maailman metsäpalojen päästöennätys on ollut 8000 miljoonaa tonnia vuodessa. Tänä vuonna ollaan menossa kovaa vauhtia yli 10000 miljoonan CO2-tonnin. Se on noin neljännes energian ja viidennes kaikista maailmassa syntyvistä päästöistä.
Hoitamattomat metsät on todettu yhdeksi palojen suurimmista syistä. Muistettakoon, että Suomen kaikki päästöt ovat noin 43 miljoonaa CO2-tonnia ja vuonna 2035 tavoite on 17 miljoonaa CO2-tonnia. Metsien hyvä hoito ja hyödyntäminen ovat myös metsäpalojen ennaltaehkäisemistä ja siten miten mainiointa ilmastotyötä.