Raskas vuosi takana, mutta parempi edessä!
Euroopan unioni elää haasteellisia aikoja. EU:n toimintaa selkeytettiin 1.12.2009 voimaan astuneella Lissabonin sopimuksella.
Sopimuksella vahvistettiin perusoikeuksia ja demokratiaa. Parlamentin asemaa vahvistettiin ja sen luonne muutettiin EU:n kansalaisten parlamentiksi. Toimielinten välistä työnjakoa selkiytettiin.
Eurooppa-neuvostolle tuli pysyvä puheenjohtaja. Ulkoasioissa korkean edustajan tehtävän perustamisen uskottiin vahvistavan unionin kykyä ”puhua yhdellä suulla”.
Uutta Lissabonin sopimuksessa oli myös se, että sillä vahvistetiin keskinäistä puolustusta. Velvoite antaa apua hyökkäyksen kohteeksi joutuneelle jäsenmaalle onkin puhuttanut.
Taakse jääneen vuosikymmenen kuluessa EU on kokenut syvän finanssikriisin.
Euromaat, joiden ei pitänyt joutua yhteisvastuuseen kurittomasti eläneiden ”laskuista”, maksoivat kuitenkin satoja miljardeja. Kohta sen jälkeen pakolaiskysymys kärjistyi hallitsemattomaksi.
EU:n yhteiset arvot ja ihanteet, oikeusvaltioperiaate ja tärkeät vapaudet on kyseenalaistettu osassa unionia. Eikä vuosikymmenen takaisesta visiosta, nousustamme maailman kilpailukykyisimmäksi maaksi, ole tullut totta.
Nyt, 10 vuotta sopimuksesta, englantilaiset antoivat vallan enemmistölle, joka toteuttaa maan eron EU:sta.
Rauha, se tärkein, on kuitenkin EU:ssa totta. Eivätkä epäonnistumiset sano sitä, että emme tarvitsisi Euroopan unionia.
Tarvitsemme kyllä. Niin moniin rajat ylittäviin haasteisiin meidän on haettava yhteiset ratkaisut. Niin paljon etenkin pienet maat tarvitsevat suurta yhteistä markkina-aluetta ja turvaa, että kyllä unionille.
Jonkinmoiseen sekavuuden tilaan on unionissa jo yritetty vastata integraation syventämistä merkitsevillä ehdotuksilla.
Tätä esittivät viimeksi pari vuotta sitten viisi EU:n korkeimpien instituutioiden puheenjohtajaa/presidenttiä.
Yhteinen valtiovarainministeri ja yhteinen budjettiaihio, vihjeet yhteisistä veroista, veloista ja muuta, olivat herrojen agendalla.
Onneksi noissa hankkeissa ei juurikaan ole edetty.
Paljon tärkeämpää onkin nyt saada unioni toimivaksi ja yhtenäiseksi suurten, sillä jo olevien asioiden edessä. Tämän toivoisi ottavan huomioon myös kohta asetettavassa uudessa suuressa uudistamishankkeessa.
Uskon, että me suomalaiset pidämme kiinni identiteetistämme ja asioistamme.
Kulunut vuosi on ollut Suomen Keskustalle pitkän historiamme raskain. Lähdimme jo eduskuntavaaleissa valtavaan luisuun. Ja sitä on jatkunut.
Selän kääntäminen taakse jääneelle vuoden vaihtumisen mukana ei ole oikein. Tili menneeseen on tehtävä. Vain siltä pohjalta keskusta löytää uuden alun.
Uudessa alussa meidän on kyettävä kertomaan selvästi, mitä aatettaan unohtamaton keskusta on tänään ja huomenna. Me onnistumme Katri Kulmunin johdolla.
Joulu on hyväntahdon juhla. Toivon, että arkinen kiire ja häly siirtyvät syrjään ja että maassa ja maailmassa vallitsisi rauha.
Niin ikään toivon, että jokaisella meistä olisi aikaa hiljentyä Joulun suuren sanoman äärellä.
Joulu on perhejuhla. Joulun viettoon liittyy paljon hyviä traditioita. Jokaisella perheellä on lisäksi omia kauniita traditioita.
Tärkeää siksikin on, että meillä olisi aikaa perheellemme ja läheisillemme.
Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta kaikille Suomenmaan lukijoille!