Positiivisesti maakunnista – synkästi maailmasta
Kansa on jälleen puhunut. Perussuomalaisten ohella vaalien suurin häviäjä oli demokratian tila. Kun vain puolet innostuu äänestämään, vaalijärjestelmässä täytyy olla jotain vialla. Kunta ja alueet päättävät kuitenkin asioista, jotka koskevat kansalaisia läheltä ja joka päivä.
Presidentin valinnassa lippunsa uurnaan pudottaa kolme neljäsosaa kansalaisista siitä huolimatta, että presidentin ratkaisut koskevat harvoin ihmisen arkea.
Ex-kollegani Ben Zyskowicz ehdotti äsken, että yksillä kuntavaaleilla pitäisi valita kuntapäättäjät, ja vaalien tuloksen perusteella sitten koottaisiin hyvinvointialueiden hallinto. Sopii varmasti Helsinkiin. Mutta useimpiin muihin maakuntiin ei.
Syitä tähän on monia. Pihtiputaalaiset ja monet muut haluavat päättää kuka heitä edustaa hyvinvointialueen hallinnossa. He eivät halua päätöstä asiasta piiritoimistojen käsiin.
Jotain minäkin kuitenkin muuttaisin. Tänään samaa maakuntaa ja sen asukkaita koskettavat asiat hoidetaan useissa organisaatiossa. Sote-tehtäviin valitaan päättäjät nyt suorilla vaaleilla. Hyvä niin.
Maakunnan kehittämisestä vastaavia maakuntavaltuutettuja kansalaiset eivät suoraan valitse. Kunnallisvaalien tulosten perusteella piirijärjestöt käytännössä päättävät heistä.
Kysymys kuuluu, miksei samoilla suorilla vaaleilla voitaisi valita yksi maakuntavaltuusto, joka päättäisi nykyisten hyvinvointialueiden, maakuntaliittojen tehtävistä, kenties osan valtion aluehallinnon tehtävistäkin. Silloin samat päättäjät joutuisivat ottamaan huomioon yhtä aikaa kaikki maakunnan kehittämisen kannalta tärkeät asiat.
Toki ylivoimaisesti tärkeimpiä ovat sote-tehtävät. Mutta eikö juuri näiden samojen vaaleilla valittujen maakuntapäättäjien tulisi vastata palvelujen ohella myös muista tärkeistä koko maakuntaa koskevista asioista, maakuntakaavoituksesta ja aluerakenteesta, EU:n aluepolitiikan toimenpanosta ja maakunnan yleisestä edunvalvonnasta?
Maakuntavaltuuston ja hallituksen alaisuudessa asioista päätettäisiin siis yhdessä maakunnallisessa toimielimessä. Sen sisällä kutakin tehtäväaluetta varten olisi omat vastuutahot. Joku voi miettiä, että eikös maakuntavaltuutetuilla olisi silloin liikaa tehtäviä! No, sanon eduskuntakokemuksella, että ei ole.
Keskusta tuki pitkään tätä mallia, jota voitaisiin verotusoikeudella täydennettynä kutsua maakuntaitsehallinnoksi. Tiedän omakohtaisesti ja karvaasti, että malli ei ole kelvannut erityisesti kokoomukselle. Kovin hyvin ei SDP:llekään.
Minun suullani malli esitettiin eduskunnassa välikysymyskeskustelussa 3.10.2012 (löytyy netistä!).
Jo maakunta sanana on monille vieras ja poliittisti latautunut. Annetaan ajan kulua. Aidon maakuntahallinnon aika tulee vielä.
+++
Financial Timesin Martin Wolf on yksi maailman arvostetuimmista maailmanpolitiikan kolumnisteista.
Viikko sitten hän muistutti, mitä oli kirjoittanut jo kesäkuussa 2024: ”Biden saattaa olla vanha, mutta Trump on hullu, eikä hän valitettavasti ole huvittava hullu. Hän on vaarallinen hullu. Trumpin vaistot ovat diktaattorin omia”. Wolfin mukaan Trumpin häilyvyys ja tariffit vahingoittaa maailmaa valtavasti.
Yksi aikamme kiinnostavimmista ja kuuluisimmista historioitsijoista ja kirjailijoista on puolestaan israelilainen Yuval Noach Harari. Hän kirjoittaa, että trumppilainen visio ei ole uutuus. Se on ollut vallitseva visio tuhansia vuosia ennen liberaalin maailmanjärjestyksen nousua.
Trumpin kaavaa on kokeiltu niin monta kertaa, että tiedämme mihin se johtaa: loputtomaan imperiumin rakentamiseen, sodan kierteeseen ja ekologiseen romahdukseen.
Joudun uskomaan, vaikka en haluaisi, että Wolf ja Harari saattavat aavistaa mitä tuleman pitää. Ja se minua vähän pelottaa!