Onnittelut Annikalle!
Lämpimät onnittelut Annika Saarikolle. Uskon, että puoluekokous voi osoittautua keskustalle uudeksi aluksi.
Usein on niin, että henkilövaihdokset voivat auttaa ahdingossa riippumatta siitä, onko edeltäjä onnistunut tehtävässään vai ei.
Mielestäni Katri Kulmuni, joka ei ollut viime vaalikaudella ministeri, ei epäonnistunut siinä saumassa, mikä hänelle oli tarjolla. Edellisen vaalikauden pitkä varjo himmensi Katrin aurinkoa.
Nyt mennään Annikan vedolla. Vahva tuki hänelle. Annikan erittäin hyvälle esiintymistaidolle ja selkeälle sanomalle on nyt tilaus.
Hallituksella on edessään kivinen tie. Poliittisesti ei vielä tänään, vaan vasta myöhemmin.
Nyt yksityiset yritykset joutuvat monilla toimialoilla irtisanomisiin, tehtaiden sulkemisiin ja saneraamisiin. Ja tiukkaa tekee myös julkisella sektorilla. Näihin haasteisiin valtiovalta on, aivan oikein, vastannut historian suurimmalla elvytyksellä. Velka siinä kasvaa. Vaihtoehtoakaan ei ole.
Julkisen velkarahan jaosta on kuitenkin pakko siirtyä pian vähintään velan kasvun pysäyttämiseen. Siihen tarvitaan hallitukselta uskottava talouspoliittinen strategia talouden ja työllisyyden kasvun kohentamiseksi ja julkisen talouden saneeraamiseksi.
Vielä tänä ja ensi vuonna omien ja EU:n elvytysrahan jaossa on kysymys myös suurten yhteiskuntapoliittisten valintojen tekemisestä. Niiden tulisi tukea talouden kestävää kasvua sekä alueellista ja sosiaalista tasapainoa.
Erityinen huoleni on aluekehitys.
Velkarahan kasvua seuraa julkisen talouden niukat ja tiukat ajat.
Yli varojensa eläneitä EU-maita auttaessamme meidän tulisi muistaa Suomen julkisten vastuiden koko taakka, ei vain vanhaa velkasuhdetta.
Suomen oma ”koronarahoitus” näet lisää julkista velkaa viime vuoden lopun runsaasta 140 miljardista eurosta tänä, ensi ja sitä seuraavana vuonna yhteensä ainakin 30 miljardilla eurolla.
EU:n elvytyspaketista meille kertyy noin 13 miljardin lisävastuut, jolla siis autamme enemmänkin muita maita. Vanhoja, lähinnä finanssikriisin aikuisia vastuita on lähes 20 miljardia euroa, joista osa aktivoituu nyt korona-kriisissä.
Tämän kaiken lisäksi valtio ja kunnat ovat myöntäneet erilaisia julkisia takauksia suomalaisille yhteensä noin 70 miljardia euroa. Siitä valtion takausten osuus oli viime vuoden alussa noin 57 miljardia euroa.
Tilanne on paljon 1990-luvun alun tai vuosikymmenen takaista finanssikriisiä vaikeampi. Silloin meillä oli vielä oma valuutta, nyt ei.
Haikailematta markan perään, kustannuskilpailukyvyn perään haikailen sitäkin enemmän.
Luotan siihen, että Marinin hallitus näyttää jo budjettiriihessään, miten temppu tehdään!
Siis, miten suomalaiselle työlle ja tuotannolle raivataan sauma maailman markkinoilla, josta Suomen viennille riittäisi muutaman promillen siivu.
Tässä työssä ideat metsien hakkuiden rajoittamisesta kymmeniä miljoonia kuutioita alle kasvun tai nihkeä suhtautuminen vaikkapa ympäristöystävälliseenkin kaivosteollisuuteen, pitää siirtää unhon yöhön.
Osaamispohjaisen ja luonnonvaroihin vahvasti tukeutuvalla kasvulla rahoitamme uutta osaamista, kilpailukykyä ja hyvinvointia.