Hiilirajaverosta ja LULUCF:stä
Osana EU:n elvytystoimien rahoittamista ja ilmastotoimia EU on rakentamassa erityistä hiilirajaveroa tai hiilitullia.
Sitä eivät maksaisi suoraan EU-kansalaiset, vaan sitä perittäisiin unionin alueelle tuotavista tavaroista, joihin sisältyy suuri hiilijalan tai -käden jälki. Minäkin kannatan periaatteessa tätä uutta EU-veroa, mutta kovasti ehdollisesti.
Perustelu järjestelmälle on looginen: EU:n ilmastotoimien vuoksi eurooppalaisten yritysten tuottamille päästöille tulee hinta, kustannuslisä.
Tällä tavoin pyritään vauhdittamaan vähähiilistä tuotantoa.
Erilaiset verot ja päästökauppa rasittavat kuitenkin tavaroidemme kilpailukykyä verrattuna maihin, joissa tämän kaltaista järjestelmää ei ole.
Seurauksena on epäterve kilpailutilanne EU:n sisämarkkinoilla. Nyt tarkoitus on siis säätää päästölliselle tuonnille hiilirajavero, joka korjaisi tilannetta.
Hanke on kannatettava, mutta teknisesti vaikea ja kauppapoliittisesti haastava. Mutta hyvää kannattaa yrittää.
x x x
Muutama vuosi sitten EU:ssa päätettiin maankäyttöä, maankäytön muutosta ja metsätaloussektoria koskevasta LULUCF-asetuksesta.
Tässä määritellään laskentasäännöt sille, miten maankäytön muutokset ja muun muassa metsien hiilinielut otetaan tulevaisuudessa huomioon päästötaseiden laskennassa.
Metsien hiilinielun määrittelyssä tärkeä asia olisi metsien kasvun ja hakkuiden välinen ero. Sen perusteella puolestaan määräytyisi nielun suuruus.
Suomessa kasvun ja hakkuiden ero on ollut etenkin taantumien vuoksi koko unionin suurimpia.
LULUCF-neuvotteluissa Suomi sai hyvin metsäisenä maana 10 miljoonan hiilidioksiditonnin erityisjouston kaudelle 2021–2030 ja päätöksiin kirjattiin lupaus Suomen asian ymmärtämisestä.
Jatkon hoito jäi komissiolle.
Tämän lupauksen valvomisessa Suomen on oltava tarkka.
Ellei luvattua kompensaatiota lunasteta, vaarassa on Suomen metsien muodostuminen EU:n nielujen tarkastelussa päästöjen aiheuttajaksi.
Sellainen olisi luonnonlakien vastaista!