Viedään puoluekokousta vielä pari napsua kansanliikkeen suuntaan!
Keskustan varapuheenjohtaja Juha Rehula on hokenut, että asioita pitää tehdä ”lite bättre” – vähän paremmin. Olen miettinyt mitä vähän paremmin tarkoittaisi Suomen Keskustan puoluekokouksen suhteen?
Keskustan toiminnanjohtajana olen nähnyt murroksen poliittisessa järjestötyössä.
Kun suuret ikäluokat saattavat kannattaa itselle tärkeinä pitämiään arvojaan katsomosta käsin, on oman toiminnallisuuden eetos nuoremmille ikäpolville hyvin vahva peruste puolueen jäsenyydelle.
Entistä useampi on edistämässä asiaa itse eturivissä kuin tukemassa muita takarivissä. Aiempina vuosikymmeninä saatettiin liittyä puolueeseen puhtaan arvopohjaisesti ilman omakohtaista toiminnallista agendaa.
Toiminnallisuuden tarve ja yksilöllisten vaikuttamispolkujen huomioiminen on korostunut ja tulee korostumaan poliittisessa järjestötyössä.
Mielestäni Suomen Keskustan puoluekokous on mahtava tapahtuma, mutta se voisi olla vielä vähän parempi.
Nyt keskustan puoluekokous kulminoituu seuraaviin sääntöjen kohtiin: ”Valitaan puolueen puheenjohtaja, joka on puoluehallituksen puheenjohtaja, valitaan puolueen kolme (3) varapuheenjohtajaa, jotka ovat puoluehallituksen varapuheenjohtajina, valitaan puoluesihteeri.”
Kansanliike valitsee ja toimii kyllä, mutta kokouksen parrasvaloissa on pitkälti puoluejohtoon ehdolla oleva joukko.
Keskustan kultainen ja hopeinen ansiomerkki ovat hienot ja arvokkaat palkinnot.
Ajan henki on muuttunut lyhytjänteisemmäksi ja se haastaa meitä. Keskustan ansiomerkit jättävät eteensä pitkän ajallisen katvealueen, kun hopeisen ansiomerkin voi saada vasta 20 vuoden aktiivisen toiminnan jälkeen.
On syytä kysyä miten voisimme paremmin motivoida vaikkapa ensimmäisen kauden kunnanvaltuutettua, aktiivista aatteellista kirjoittajaa, uutta ja aikaansaavaa kunnallisjärjestön vaalipäällikköä tai loistavaa jäsenhankkijaa?
En suostu ymmärtämään miksi Suomen Keskusta ei kannusta toimijoitaan aktiivisuuteen näkyvämmin? Keskustan Karjalan piirillä on käytössä neljä kiertopalkintoa ja niiden luovutuksesta on tullut piirissä positiivinen traditio.
Jatkossa myös Suomen Keskustan olisi syytä palkita kiertopalkinnoin toimijoita puolueen toiminnallisuutta ja elinvoimaisuutta tukevissa sarjoissa (jäsenhankinta, hyvä päätös, hyvä toimija, aktiivinen kirjoittaja).
Päätökset palkinnonsaajista voisi tehdä puoluehallitus piirien esityksistä ja palkinnot ojentaisi Suomen Keskustan puheenjohtaja puoluekokouksessa.
Äänekäs kannustaminen ei tule ensimmäisinä mieleen kun mietitään suomalaisten yleisolemusta toimijoina.
Huomioiduksi tuleminen on perusluonteeltaan hieman jäyhille suomalaisille vierasta.
Jäyhyydestä huolimatta on perusteltua olettaa, että hyvin tehdystä työstä ihmisen tarve tulla huomioiduksi on ilmeinen juuri vapaaehtoisuuteen perustuvassa järjestötyössä.
Palkitseminen on yksi loistava tapa huomioida, kannustaa ja sitouttaa ihmisiä Keskustan toimintaan.
Palkitseminen herättäisi hetkellisesti laajempaa kiinnostusta keskustaa kohtaan. Mikäli valtakunnalliset palkinnot jaettaisiin keskustan puoluekokouksessa, tulisi asia huomioiduksi vaikkapa Parikkalan-Rautjärven Sanomissa, mikäli palkitseminen kohdistuisi Parikkalan keskustalaisiin.
Palkitsemisesta voisi syntyä pitkäaikainen muistijälki. Nykyaika kännykkäkameroineen on visuaalisesti kovin historiaton – harvempi kuva elää vuosikymmentä tai tulee kehystetyksi.
Kiertopalkinnon vastaanottohetkestä tulisi ottaa kuva ja se kehystettäisiin puolueen toimesta.
Seinällä riippuva palkitsemiskuva ilmentäisi kuvaa aidosta kansanliikkeestä.
Keskustanaisten Karjalan piiri on jättänyt puoluekokoukselle useamman aloitteen Suomen Keskustan palkitsemiskäytäntöjen päivittämiseksi hiljalleen kohti 2000-lukua – toivottavasti asia edistyy nyt oikeaan suuntaan.