Mitä yhteistä on jalkapallolla, liiketoiminnalla ja poliittisella järjestötyöllä?
Luin hiljattain blogin. Lassi Kallio otsikoi Salkunrakentaja-sivulla bloginsa Mitä yhteistä on jalkapallolla ja liiketoiminnalla? Kallion kirjoituksen vastaus oli kannustinjärjestelmä. Jos kannustinjärjestelmässä on virhe, johtaa se Kallion mukaan väärinkäytöksiin. Tai jos kannustinjärjestelmä on heikko, johtaa se heikkoihin tuloksiin.
Kannustinvirheenä Kallio piti jalkapallossa sitä, että kenttäpelaaja torjuu maaliviivalta palloa kädellään ja vastustaja epäonnistuu rangaistuspotkuyrityksessään. Tilanteessa kenttäpelaaja on kannustettu toiminaan väärin. Kallio sitoo kirjoituksensa liiketoimintaan miljardööri Charlie Mungerin sitaatilla: ”Näytä minulle kannustinjärjestelmä, niin minä kerron sinulle lopputuloksen.”
Tuota väittämää olisi ehkä hyvä hetki miettiä keskustassa. Mihin kannustamme toimijoitamme? Mitä tarkalleen ottaen tarjoamme kannustimina?
Haluamme toimijoidemme olevan yhteiskunnallisesti aktiivisia ja aloitteellisia, mutta miten tarkalleen ottaen kannustamme heitä siihen? Haluamme, että keskustalaiset viestisivät aktiivisesti aatteellisesti eri foorumeilla, mutta mitkä toimintamme ohjurit kannustavat tuohon? Puolueena haluamme olla aito, ulospäinsuuntautunut avoin kansanliike. Haluamme, että jäsenemme hankkivat keskustalle lisää jäseniä, mutta miten tarkalleen ottaen kannustamme jäsenhankintaan?
Liian moni on langennut urheiluvertauskuvien rehevyyden edessä ja myönnän nyt sortuneeni siihen myös itse.
Koripallovalmentaja Henrik Dettman summasi kokemuksiaan Saksan maajoukkueen valmentajana seuraavasti: ”Valmentajan on kunnioitettava peliä ja opetettava pelaajansakin kunnioittamaan sitä. Sen jälkeen kaikki on helppoa: harjoituksiin tullaan ajallaan ja treenit otetaan tosissaan. Ei siksi, että valmentaja käskee vaan kunnioituksesta lajiin.”
Tuotakin ajatteluskeemaa voisi olla hyvä hetki miettiä keskustassa. Miten kunnioitamme järjestötyötämme?
Jos toimintamme on karjalainen pitopöytä, niin millä nykyisillä toimillamme pidämme huolen siitä, että pötyä riittää pöydässä jatkossakin? Entä miten palkitsemme vaikkapa kunnallisjärjestön puheenjohtajaa, vaalipäällikköä tai eniten ehdokkaita hankkinutta toimijaa onnistuneiden kuntavaalien jälkeen?
Mitä jos keskustan yksi kannustinjärjestelmä olisi vahva suositus siitä, että kuntavaalien jälkeen kunnallisjärjestön puheenjohtaja valitsisi vaalien ääniharavan jälkeen toisena oman luottamuspaikkansa ja eniten ehdokkaita keskustalle hankkinut ehdokas olisi vuorossa kolmantena?
Tulevaisuudessa Suomen Keskustan tulee kannustaa toimijoitaan aktiivisuuteen näkyvämmin ja vaikuttavammin. Keskustan Karjalan piirillä on käytössä neljä kiertopalkintoa ja niiden luovutuksesta on tullut kymmenen vuoden aikana piirissä positiivinen traditio.
Jatkossa myös Suomen Keskustan olisi syytä palkita kiertopalkinnoin toimijoita puolueen toiminnallisuutta ja elinvoimaisuutta tukevissa sarjoissa. Sarjoja voisivat olla esimerkiksi jäsenhankinta, hyvä päätös, hyvä toimija ja aktiivinen kirjoittaja. Päätökset palkinnonsaajista voisi tehdä puoluehallitus piirien esityksistä ja palkinnot ojentaisi Suomen Keskustan puheenjohtaja puoluekokouksessa.
Luulen, että tässä voisi olla ajatusta. Taidan tehdä tästä puoluekokousaloitteen.