Helsingin keskusta patistaa kaupunkia laittamaan lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut kuntoon – Kouluihin lisää psykologeja ja psykiatrisia sairaanhoitajia
Lasten ja nuorten mielenterveyspalvelut on laitettava kuntoon, vaatii Helsingin keskusta kannanotossaan.
Helsingin kaupungin olisi selkiytettävä perustason lasten- ja nuorten mielenterveyspalveluiden järjestämistä. Vastaava taho puuttuu ja palvelut sekä tiedonkulku ovat hajanaisia.
Helsingin keskusta vaatii myös, että kouluissa lapsille ja nuorille on tarjottava mielenterveyspalvelut viiveettömästi.
– Kaikille kouluasteilla lapsille ja nuorille tarvitaan ennaltaehkäisevää työtä ja moniammatillista tukea. Kouluihin tulee palkata riittävä määrä oppilashuollon ammattilaisia, koulupsykologeja sekä psykiatrisia sairaanhoitajia.
Lapset ja nuoret eivät pääse Helsingissä sujuvasti ja riittävän nopeasti mielenterveyspalvelujen piiriin. Ongelma käy ilmi Helsingin kaupungin tarkastuslautakunnan vuoden 2018 arviointikertomuksesta.
Helsingin keskusta muistuttaa, että investointi mielenterveyteen maksaa itsensä takaisin.
– Matalan kynnyksen palveluilla ja hoidon oikea-aikaisuudella voidaan ehkäistä ongelmien syveneminen. Kallista erikoissairaanhoitoa ei useinkaan tarvita, jos apua on saatavissa tarpeeksi varhaisessa vaiheessa.
Kaupungin keskeisenä tavoitteena tulee olla lasten ja nuorten syrjäytymisen ehkäisy, jossa tärkeässä roolissa on mielenterveydestä huolehtiminen, Helsingin Keskustanuorten puheenjohtaja Liina Tiusanen linjaa.
– Havaitut puutteet on korjattava mahdollisimman pian. Kaupungilla ei ole varaa olla huolehtimatta lapsista ja nuorista, etenkin kun tiedetään, että puolet kaikista mielenterveyden häiriöistä alkaa ennen 14 ikävuotta, Helsingin keskusta painottaa.
Helsingin keskusta otti kantaa lasten ja nuorten mielenterveyspalvelujen ongelmiin tiistaina vuosikokouksessaan puoluetalo Apollossa.
Piirin puheenjohtaja Antti Siika-aho kiitteli tiistain kokouksessa eurovaaliehdokkaita ja heidän tukiryhmiään kampanjoinnista.
Samalla hän peräänkuulutti kaikkia puolueen jäseniä pohtimaan, miten kansanliikkeen suunta saadaan takaisin nousu-uralle.
– Kannustaisikin jokaista helsinkiläistä keskustalaista ottamaan kantaa ja tuomaan mielipiteensä julki ja elävöittämään puolueen ilmapiiriä.
Hän luonnehti puolueen tilannetta usean tappiollisen vaalin jälkeen ”kroonisesti pahaksi”.
– Keskusta pärjää omaleimaisuudella. Se ei pärjää sillä, että mennään välillä vasemmalle ja välillä oikeammalle. Tämä ei ole keskustan kokonaisolemuksen juju, hän muistutti.
Keskusta on mukana hallitusneuvotteluista Säätytalolla ja ohjenuorana neuvotteluihin osallistuvilla on kymmenen kynnyskysymyksen nippu. Siika-aho näkee aktiiviset keskustalaiset portinvartijoina kynnyskymysten täyttymisen arvioinnissa.
– Kun hallitusohjelmaluonnos ja keskeiset tavoitteet tulevat esille, niin silloin on myös vaikuttamisen paikka jokaisella helsinkiläisellä keskustalaisella.
Siika-aho arvioi, ettei keskustalla ole mitään menetettävää osallistuessaan hallitusneuvotteluihin, vaan hän näkee tämän mahdollisuutena vaikuttaa yhteiskunnan suuntaan.
Kokouksen puheenvuoroissa nousi huoli siitä, miten käy puolueen kehittämistyön ja kannatuksen, jos keskusta menee hallitukseen.
Puoluevaltuuston helsinkiläisjäseniä evästettiinkin puheenvuoroissa muistamaan kehittämistyön tärkeys. Liina Tiusanen kertoi, että puoluedemokratian kehittämistyö on vireillä ja hän toivoi, että uusi puoluejohto osallistuu tähän työhön aktiivisesti.
Valtteri Markula pelkää kuitenkin, että jos keskusta on hallituksessa, puoluejohto on kiinni hallitustyössä ja päivän politiikan pulmissa. Puolueen kehittämistyö on myös epäkiitollista ja siinä aina satuttaa joitakin, hän tuumi.
Useissa puheenvuoroissa kannettiin huolta myös keskustan kannatuksesta, mikäli puolue lähtee hallitukseen. Antero Alku puntaroikin, että osallistuminen hallitukseen tai jääminen oppositioon, on erittäin vaikea kysymys. Ja ennakoi hallitustyössä suuria vaaroja, vaikka ohjelma muotoutuiskin hyväksi.
– Demarit tekee meille samaa, kun kokoomus teki meille viime kaudella, epäili Alku.
Huoli liittyy etenkin siihen, jos keskusta ottaa valtiovarainministerin salkun ja leimautuu vain valtionhoitajapuolueen rooliin.
Myös Riina Länsikallio mietti, miten käy keskustan kannatuksen mahdollisen hallituskauden jälkeen.
Hän näki uudistumistyön välttämättömänä ja toivoi puolueen huomioivan tulevassa politiikassaan paremmin isot kaupungit. Samaa mieltä oli Sakari Tuomisto, joka nostaisi kaupunkipolitiikan keskeisempään rooliin marginaalista.
Länsikallio toivoi myös, että keskusta saisi opetusministerin salkun, mikäli se lähtee hallitukseen. Hän näki tämän tärkeänä keinona vahvistaa keskustan sivistyspuoluekuvaa.
Siika-aho jakoi huolen puolueen kehittämistyöstä ja ehdotti, että puolueen tuleva puheenjohtaja voisi keskittyä pelkkään kehittämistyöhön.
– Minun mielestä syksyllä valittavan puheenjohtajan ei tarvitsisi istua hallituksessa lainkaan. Hän voi olla puolueen eheyttämistyön johtaja. Se on politiikan toimittajien ja politiikan tutkimuksen dosenttien höpötystä, että et voi olla hallituspuolueen puheenjohtaja, jos et ole ministeri.
Ville-Veikko Rantamaula peräänkuulutti avoimen kriittisen keskustelun palauttamista puolueeseen, menipä puolue hallitukseen tai ei. Hän myös muistutti, että parasta viestintää on kuunnella keskustan kentän ajatuksia.