Turvallisuus ymmärrettävä kokonaisvaltaisesti
Turvallisuusaiheet ovat vahvasti esillä tällä viikolla EU-parlamentin täysistunnossa. Tiistaina komissio esittelee sisäisen turvallisuuden strategian, jossa otetaan kantaa mm. tiedustelutiedon keräämisen parantamiseen, hybridiuhkiin varautumiseen ja järjestäytyneen rikollisuuden (huumeiden salakuljetus, terrorismi jne.) torjumiseen.
Samoin käsiteltävänä on ns. EU:n varautumisstrategia, jossa esitetään toimenpiteitä kriisinkestävyyden parantamiseksi. Taustalla on Suomen entisen presidentin Sauli Niinistön tekemä raportti EU:n varautumisesta ja valmiudesta.
Siinä tuotiin esiin välttämättömyys vastata kiireellisesti uusiin turvallisuushaasteisiin kokonaisturvallisuuden kautta. Raportissa korostettiin mm. yhteiskuntien kykyä varmistaa ydintehtävien toimiminen ja nopea päätöksenteko myös kriisiaikoina.
Emme tahdo sotaa, vaan rauhaa – ja varustaudumme niin hyvin, että se toivottavasti osaltaan on estämässä sodan uhkaa.
Euroopassa on saatu nauttia pääasiallisesti rauhallisia aikoja toisen maailmansodan päättymisen jälkeen. Joissakin maissa on ollut ääriliikkeitä, jotka ovat uhanneet sisäistä turvallisuutta, ja Balkanin alueella toki oli ankaria sotia Jugoslavian hajoamisen jälkeen. EU-maat ovat kuitenkin eläneet verrattain rauhassa, ainakaan ne eivät ole sotineet keskenään. Ukrainassa käytävä sota asetti koko Euroopan kuitenkin uuteen tilanteeseen.
Nämä turvallisuuskysymykset voivat tuntua monista epämiellyttäviltä. Olisi helppo tuudittautua ajatuksiin, joissa pahimpia skenaarioita ei käsitellä. Toisaalta me suomalaiset olemme aina ymmärtäneet puolustuskyvyn merkityksen. Emme tahdo sotaa, vaan rauhaa – ja varustaudumme niin hyvin, että se toivottavasti osaltaan on estämässä sodan uhkaa.
Jo maamme historia kertoo, että puolustuskyky ei ole vain aseita ja ammuksia. Vuonna 1939 varustelumme ei ollut hyvässä kunnossa. Mannerheim oli koettanut politiikkoja siitä monesti varoitella. Jotain oli sentään kunnossa, kansakunnan yhtenäisyys ja maapuolustustahto. Kyösti Kallion johdolla aloitettu punamultayhteistyö oli siinä kehityksessä viimeinen askel. Entisten punakaartilaisten pojat lähtivät yhdessä suojeluskuntalaisten kanssa torjumaan hyökkääjää.
Turvallisuus on ymmärrettävä laajasti ja kokonaisvaltaisesti. Energian ja ruoan omavaraisuus sekä tasapuolinen aluekehittäminen ovat osa kansakunnan kokonaisturvallisuutta. Pelkkä ”rautaa rajalle” ei vielä riitä, niin tärkeitä kuin aseet puolustuskyvyllemme ovatkin.