Osallistu vaaleihin – toteuta demokratiaa!
Tällä kertaa katson kunta- ja aluevaaleja Brysselistä käsin. Mepintyöni oli syy, miksi en nyt lähtenyt itse ehdokkaaksi, vaikka olisi tehnyt mieli. Aikataulu ei veny kaikkeen ja haluan hoitaa tämän pestin nyt mahdollisimman tehokkaasti.
En ole silti paikallisvaaleja unohtanut. Omalta osaltani olen kannustanut ystäviä ja tuttavia ehdokkaaksi ympäri maata ja lähden myös ensi viikonloppuna kiertämään kenttää Pohjois-Pohjanmaalla, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa vaalikampanjoiden vauhdittamisen merkeissä.
Kuntavaalien ehdokasmäärät ovat useimmilla puolueilla pienentyneet. Myös äänestysaktiivisuus on useimmissa viime vaaleissa pudonnut. Tämä kertoo karua kieltään siitä, että paikallista vaikuttamista ei koeta erityisen tärkeäksi.
Osittain ehdokasmäärän putoaminen on oire myös siitä, että poliittiset järjestöt eivät saa ihmisiä enää sitoutumaan toimintaansa niin kokonaisvaltaisesti kuin aikaisemmin.
Joskus on sanottu, että ”keskustalaisuus on elämäntapa”. Onko se sitä enää? Moni meistä on varmasti kuullut ilmaisun ”puolueen uskollinen soturi”. Sillä voidaan tarkoittaa esim. niitä mummoja ja pappoja, jotka ovat vaaleista toiseen ja vaalien välillä pystyttämässä keskustan vihreitä telttoja toreilla – ja jotka ovat yleensä antaneet myös suostumuksensa ehdokaslistoille.
Kun entiset sukupolvet poistuvat, niin kasvavatko uudet ikäluokat hektisessä maailmassamme tällaiseen sitoutumiseen?
Joskus on sanottu, että jokainen ehdokas on demokratian sankari. Lisäisin tuohon ”sankareiden” luetteloon myös kaikki vaalityön tekijät.
Ensimmäiset kuntavaalini kävin 21-vuotiaana yliopisto-opiskelijana. En päässyt edes varavaltuutetuksi. Sain kuitenkin lautakuntapaikan, mikä oli hyvä sisäänajo kunnallishallintoon. Neljä vuotta myöhemmin tulin sitten valituksi kotikaupunkini valtuustoon ja sen puheenjohtajaksi. Ei siis kannata luovuttaa, jos ei ensimmäisellä kertaa läpi mene.
Kun katsotaan maailmantilannetta ja mietitään, miten suuri osa planeettamme ihmisistä elää autoritaarisissa maissa, niin demokratialle osaakin antaa arvoa ihan eri tavalla.
Joskus on sanottu, että jokainen ehdokas on demokratian sankari. Lisäisin tuohon ”sankareiden” luetteloon myös kaikki vaalityön tekijät.
Ehdokkaat tarjoavat omia vaihtoehtojaan äänestäjille ja aktivoivat ihmisiä uurnille. Kaikilla ei ole rahaa kalliisiin kampanjoihin, joten talkootyön rooli korostuu. Vaaleissa jokainen meistä voi omalla panoksellaan vahvistaa kansalaisyhteiskuntaa.
Kunta- ja aluevaaleilla on suora vaikutus meidän jokaisen elämään ja arkeen vaikuttaviin asioihin, kuten koulutukseen, terveydenhuoltoon ja infrastruktuuriin. Mutta vaalikampanjoissa mukana oleminen voi antaa ihmisille myös henkistä pääomaa ja verkostoja – kokemusta viestinnästä, markkinoinnista, tiimityöskentelystä ja strategisesta suunnittelusta.
Samalla kohtaa muita aktiivisia kansalaisia, joilla on kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin. Kannustan siis, jos ette ole itse ehdokkaana, niin lähtekää paikallisiin kampanjoihin mukaan ja tekemään keskustan vaalivoittoa!