Mepin arkea
Matkustin jälleen kuusikuukautisen poikani kanssa lentokoneella Pariisiin ja sieltä junalla Strasbourgiin. Varsinkin jos lennot ovat myöhässä, niin kulkuyhteyksien kanssa on säätämistä. Lopulta olemme aina perille päässeet kuitenkin jotenkin.
Koko perheemme muuttaa Brysseliin vuodenvaihteessa, mikä helpottaa arjen järjestelyitä.
Ajoittain minulle tulee kysymyksiä, että eikö sille kahden istuntopaikan mallille voi mitään? Joka kerta sitä mietin, kun katson toimistomateriaalia sisältävää matka-arkkua, joka on työhuoneeni oven edessä ja kuljetetaan rekka-autoilla kaikkien muiden meppien ja virkailijoiden tavaroiden kanssa kuukausittain Brysselin ja Strasbourgin väliä.
Perussopimukseen kirjattuna se vaatisi kuitenkin kaikkien jäsenmaiden hyväksyntää, eikä Ranska eikä mahdollisesti Saksakaan halua Strasbourgista luopua. Syyt ovat historialliset ja symboliset, eivät käytännölliset.
Ehkä täytyisi löytää ratkaisu, jossa nämä vanhat jäsenmaat eivät menettäisi kasvojaan, vaan saisivat jonkun toimielimen tilalle.
Ensimmäiset kuukaudet ovat menneet pitkälti järjestäytymiseen. Kun komissio on nyt aloittanut työnsä, niin esityksiäkin alkaa tulla meille enemmän. Tietysti vaikuttamista on tehtävä jo valmisteluvaiheessa ja etsittävä siihen omia kanavia niin suhteessa komissioon kuin meppikollegoihin.
Olen saanutkin täällä jo mielenkiintoisen tehtävän, kun minut nimettiin talousvaliokunnan varjoesittelijäksi EU:n pitkän aikavälin budjettiin liittyen.
EU:n budjetista pitäisi tehdä yksinkertaisempi ja joustavampi. Olen ennenkin puhunut myös siitä, että EU:n kilpailukykyä tulisi vahvistaa myös lainsäädäntöä yksinkertaistamalla.
Täysistunnot ovat pyörineet myös syksyn ja nyt alkutalven aikana. Olen pyrkinyt osallistumaan myös salikeskusteluun. Vaikka se ei ole ehkä tärkein tapa vaikuttaa päätöksentekoon, niin onhan se kuitenkin tärkeä keskustelufoorumi.
Mieliinpainuva hetki oli, kun presidentti Sauli Niinistö oli esittelemässä komission puheenjohtajan pyynnöstä tekemäänsä raporttia EU:n kriisinkestävyyden lisäämiseksi, ja suomalaisena sain käyttää siitä puheenvuoron.
Siinä muun muassa totesin historian ja maantieteen opettaneen meitä suomalaisia varautumaan kriisioloihin, ”pahan päivän varalle”. Monessa meppien puheissa viitattiinkin Suomen tilanteeseen ja meidän ratkaisuihimme turvallisuuden ja valmiuden osalta.
On kysytty, että saavatko mepit siellä puhua koska haluavat ja toivottu kannanottoa johonkin tiettyyn asiaan. Säännöt ovat kuitenkin sellaiset, että täysistunnoissa ei ole samanlaista vapaata puheoikeutta kuin vaikka Suomen eduskunnassa.
Ymmärrän sen, sillä kokoukset venyisivät kohtuuttomiksi, jos jokainen 720 mepistä saisi puhua niin paljon kuin haluaa. Täällä puheaika jaetaan ryhmien kesken niiden voimasuhteiden mukaan, ja ryhmät taas päättävät, ketkä sen mepeistä saavat mistäkin asiasta puhua.
Niille, jotka eivät kuulu mihinkään ryhmiin, on myös jonkinlainen rotaatio, että hekin pääsevät joskus puhumaan. Käytännössä näiden niin sanottujen sitoutumattomien meppien vaikutusvalta on heikkoa.