Viaton keski-ikäinen
Suomalainen politiikka ei ole entisellään. Muutokset puolueiden kannatuksissa ja politiikan asialistalla olivat pitkään hitaita ja pieniä, nyt nopeita ja suuria.
Kriisit ja ilmiöt yllättävät, ja ykköspuolueen paikasta voi kisata viisikin puoluetta vuosikymmenessä.
Tuorein muutos on vihreiden nousu kärkikastiin. Yllätys se ei ole. Puolue on rakentanut kolme vuosikymmentä uskottavuutta ja poliittista konetta. Aikaa ja taitoa on ollut riittävästi.
Myös tilannetekijät auttavat vihreitä. Kansalaisten kriittisyys ja viehtymys nopeisiin muutoksiin hyödyttävät puoluetta, jolla ei ole vanhaa painolastia piikkipaikalta. Puolue on keski-ikäinen mutta viaton.
Vihreiden menestys seuraavissa eduskuntavaaleissa vaikuttaa niin varmalta, että voi esittää perinteisen kysymyksen: Mitä he voitollaan tekevät? Tai nykytilanteessa kysymys kannattaa päivittää muotoon: Mitä he pystyvät sillä tekemään?
Äkkijyrkkä ilmapiiri tarkoittaa, että vastuunkantajille ei suoda jatkossakaan kuherruskuukautta. Paineet vihreitä kohtaan voivat olla kovaakin kovemmat, koska oppositiokaudella on luvattu paljon hyvää ja kannatus tulee monesta vaativasta ryhmästä.
Ympäristöaktiivien lisäksi hunajaa odottavat koulutus- ja tutkimusleikkauksiin pettyneet opettajat ja tutkijat, tasa-arvon harppauksia vaativat feministit, liberaalit talouden uudistajat, apteekkien ja alkojen vapauttajat, vammaisryhmät, seksuaalivähemmistöt, kulttuurivaikuttajat, rauhanliikkeen veteraanit, kansalaistottelemattomuuden puolustajat, ruokajonojen asiakkaat, kehityspolitiikan asiantuntijat, maltilliset arkivihreät ja muihin puolueisiin pettyneet äänestäjät, jotka suuntaavat toiveensa tällä kertaa vihreisiin.
Vihreiden odotetaan tekevän asiat toisin. Tilanne muistuttaa perussuomalaisiin ja Juha Sipilän keskustaan ladattuja odotuksia.
Kun politiikan realiteetit estävät ihanteiden toteutumisen, äänestäjien palaute on kitkerää ja ehdotonta. Vastuu tulee todennäköisesti rypistämään myös vihreiden liki lapsenkasvoista julkikuvaa, mutta urakasta on mahdollista selvitä ilman äkkikuolemaa.
Vastuunkantajan onnistumista avittaa se, ettei sorruta innokkaasti aloittamaan liian monta uudistusta eli opitaan sanomaan Ei. Maltti ja valintojen perusteleminen viisaasti antavat kohtuullisen työrauhan.
Vaalivoitto ei väistämättä tarkoita, että puolue joutuu vuorollaan mahdottoman eteen.