Kaksi viikkoa Kouvolan jälkeen

Olemme eläneet nyt pari viikkoa Keskustan Kouvolan puoluekokouksen jälkeistä aikaa. Vuonna 1964 uusi aika murtautui Kouvolassa esiin, kun siellä pidetyssä Maalaisliiton puoluekokouksessa Johannes Virolainen voitti pitkäaikaisen puheenjohtajan V. J. Sukselaisen.

Seuraavana vuonna puolueen nimeksi vaihdettiin Keskustapuolue. Vuonna 2019 Keskusta-liike sai jälleen uuden puheenjohtajan Kouvolassa.

Olin itse Katri Kulmunin tukijoukoissa. Saamme hänestä jämerän Pohjolan emännän liikkeemme ohjaksiin.

En ryhdy tässä analysoimaan vaalin tulosta ja siihen johtaneita syitä. Olen tehnyt sen omassa blogissani jo aikaisemmin. Mutta käyn läpi muutamia ajatuksia ja tunnelmia puoluekokouksen jälkeisiltä päiviltä.

Puoluekokoukseen mentiin puolueen historian kenties vaikeimpana ajanjaksona. Milloinkaan sotien jälkeen Keskustan kannatus ei ole ollut näin surkealla tolalla. Kun Santeri Alkiolle esitettiin yli 113 vuotta sitten ajatusta itsenäisen maalaispuolueen perustamisesta, hän piti ideaa sinällään hyvänä, mutta tuskaili siinä olevan ääretön työ. Tähän työhön kuitenkin tartuttiin.

Nytkin meillä on edessämme ääretön työ.

Kouvolan puoluekokous luo kuitenkin toivoa. Eräs merkille pantava asia on, että näiden surkeiden galluplukujen keskelläkin saimme rakennettua todella onnistuneen puoluekokouksen. Kokous oli yksipäiväinen ja monelle pitkät matkat kesken perunannoston ja metsästyskauden alun saattoivat olla hankala toteuttaa.

Paikalle tuli silti 1951 virallista edustajaa ja lisäksi 788 muita edustajia. Kokouspaikalla oli siis 2739 henkeä. Se on aika upea saavutus näissä oloissa! Ainakin ydinporukkamme on siis edelleen mukana ja asialleen omistautunut. Se on liikkeemme suuri vahvuus.

Vaikka uskoakseni Keskustan historiassa on paljon repivämpiäkin vaaleja nähty kuin mitä nyt Kouvolassa koettiin, niin ainahan henkilövalinnat liikuttavat vahvoja tunteita. Se on luonnollista.

Mutta myös hävinneiden ehdokkaiden tukijoiden on voitava kokea, että heidänkin äänensä kuuluu jatkossa. Puolueen kaikki jäsenet ovat yhtä arvokkaita, olivatpa he tukeneet puoluekokouksissa valituksi tulleita henkilöitä tai heidän vastaehdokkaitaan.

Puolueessa vallitsevien erilaisten painotusten ja näkökulmien tasapuolinen huomioiminen on tärkeää.

Hyvä puheenjohtaja ei pidä hänen valintaansa vastustaneita puoluetovereitaan B-luokan keskustalaisina, vaan haluaa sitouttaa myös heidät mukaan toimintaan ja voittaa heidänkin luottamuksensa. Hyvä puheenjohtaja toimii tasapuolisesti niin ministereitä kuin muita puolueen vastuuhenkilöitä aikanaan valittaessa.

Uskon, että Kouvolassa valittu puheenjohtajamme ymmärtää tämän ja toimii sen mukaisesti. Vastaehdokkaana olleen Antti Kaikkosen rakentava puheenvuoro vaalituloksen tultua julki sekä yleensäkin asiallinen ja hyvähenkinen puheenjohtajakampanja luovat edellytykset hyvälle yhteistyölle ja puolueen eheydelle.

Kun Keskusta lähtee hakemaan uutta nousua, niin keskeistä luottamuksen uudelleen rakentamisessa on myös sen muistaminen, että puolueen johdon, ministereiden, kansanedustajien, eduskuntaryhmän ja puoluetoimiston työntekijöiden sekä erityisavustajien on oltava aidossa kosketuksessa ja vuorovaikutuksessa Keskustan kentän ja puolueemme kannattajien tuntojen suhteen.

Puoluejohdon ja heidän kaartinsa on nautittava kentän luottamusta, ei päinvastoin.

Kiinan vanha leskikeisarinna Ci Xi sanoi Kiinan jouduttua ahtaalle, monien ulkovaltojen saartaessa maata niin taloudellisesti kuin sotilaallisesti: Kiina on nyt heikko, mutta me olemme kansan sydämen varassa. Jos
menetämme kosketuksen kansan sydämeen, niin kuinka me voimme pitää siitä huolen.

Luottamus on ainoa kestävä peruste hallitsemiseen, ja mahdollistaa myös nousun vaikeassa tilanteessa. Ja jos tämä ymmärrettiin jo itsevaltaisessa keisarikunnassa, niin kuinka paljon tärkeämpää se onkaan demokraattisessa kansanliikkeessä. (Kiinan leskikeisarinna onnistui estämään Kiinan hajoamisen, mutta hän ehti kuolla kesken eduskuntalaitoksen perustamista koskevan uudistushankkeen, jonka hänen seuraajansa peruivat. Historia voisi olla kovasti toinen, jos hän olisi saanut elää pidempään.)

Viikko sitten torstaina uuden puheenjohtajamme puoluetoimistolta pitämä linjapuhe on herättänyt paljon huomiota, keskustelua ja tunteita. Uskallan arvioida, että tuo puhe räjäytti pankin.

Minäkin sain paljon palautetta puheenvuoron jälkeen. Jotkut ihmiset soittivat minulle syvästi liikutettuina. He sanoivat, että nyt on jälleen pieni toivonpilkahdus siitä, että tästä selvitään, palataan vaalivoittojen tielle ja voidaan vahvemmin hoitaa isänmaan asioita perinteisesti Keskusta-aatteen perustalta.

Puheenjohtaja Katrin puheessa ei sinällään ollut mitään erikoista. Se oli toki hyvä, vahvasti aatteellinen puhe, jossa paalutettiin Keskustan lähivuosien tavoitteita niin hallitusyhteistyössä kuin oman puolueen
kehityksessä.

Mutta mitenkään poikkeuksellinen, suuria uusia avauksia tekevä puhe se ei ollut. Mutta se oli meille muistutus vahvasta ideologisesta perustastamme, jolta rakentamalla voimme palata vaalivoittojen tielle.

Katri lupasi kampanjansa aikana, ettei Keskustaa viedä vasemmalle eikä oikealle, vaan entistä tiiviimmin keskelle.

Olemme selvinneet ennenkin vaikeista ajoista palaamalla aatteen ytimeen ja sanoittamalla viestimme kunkin ajan haasteisiin vastaten. Viikko sitten torstaina asetettiin paikoilleen Keskustan uuden nousun ensimmäisiä peruskiviä.

Monien mieltä ilahdutti myös Katrin toteamus: ”Tässä liikkeessä saa olla myös eri mieltä.”

Olen iloinen, että Keskustan johdosta kuultiin viimein nämä sanat! Yhteiset Keskusta-aatteesta nousevat yhteiskunnalliset tavoitteet ja keinot niiden saavuttamiseksi löytyvät vain reilun ja avoimen keskustelun, ei vaientamisen kautta!

Tietenkään erimielisyys ja riiteleminen ei ole mikään itseisarvo, saati edes tavoiteltavaa. Meillä täytyy olla selkeät yhteiset tavoitteet, joita kohti kaikki keskustalaiset kulkevat päämäärätietoisesti.

Kerttu Saalastin sanoin: Jos olemme lauma, hajoaa puolue.

Mutta meidän on muistettava myös puolueemme ainutlaatuinen luonne kansanliikkeenä ja sivistysliikkeenä. Keskustan parhaat päivät ovat vielä edessäpäin.