Siilinjärvi-index
Tätimäisyys ja setämäisyys, pois se meistä! Arvostettu 80-vuotias kamppailuopettaja Igarashi-sensei vieraili kesällä Turussa ja näytti meille nuoremmille mallia mätkimällä isompikokoisia aikidon ammattilaisia ja keltanokkia tatamiin niin, että tukka pöllysi.
”Tämä on budoa, eikä paritanssia”, japanilainen julisti.
Länsimaita on aiheesta suomittu nuoruuden ihannoinnista, mutta sushi tai Suomi-tango, samapa tuo, millä väestön pystyy pitämään toimintakykyisenä, terveenä ja jopa työelämässä mahdollisimman pitkään.
Japanissa väestöpyramidi on kaikkein eniten vinksallaan, ja kotimaassammekin kesän kiihkein keskustelu liittyi juuri eläkeiän nostamiseen. Meillä ei olisi varaa yhteenkään sairaseläkkeeseen.
Sen sijaan on pohdittava, miten vanhenevan kansan hyvinvointia voidaan rakentaa. Sosiaaliset suhteet ja mielekäs elämänsisältö lienevät tärkeydessään listan kärkipäässä.
Keskuskauppakamari jyrähti elokuussa (HS) olevansa huolissaan nuorten lisääntyneiden mielenterveysongelmien vaikutuksesta tulevaisuuden työvoiman laatuun.
Lapset heijastelevat nyt perheiden ongelmia ja ovat voimattomia somen globaalien koukkujen edessä. Jälkikasvu tarvitsisi kaiken suojeluksemme ja positiivisen esimerkkimme, jotta voivat rauhassa kasvaa isoiksi ja onnellisiksi.
Yhteiskunnan toimintoja ei ehkä kuitenkaan kyetä ylläpitämään entiseen malliin ilman työperäistä maahanmuuttoa.
Mutta miksi tänne tuhansien järvien ja sääskien maahan sitten kukaan haluaisi muuttaa, maanosansa peräkolkkaan ajautuneeseen saarivaltioon? Turistit ovat etelän helteitä ja metsäpaloja paetessaan taas löytämässä Pohjolaan, mutta millä saisimme pidettyä tulokkaat opintojensa jälkeenkin täällä – kas siinä pulma, jota nykyinen hallitus ei ainakaan ole ratkomassa.
Kaupunkitutkija ja ekonomisti Richard Florida esitti 20 vuotta sitten meille erään Finlandia-talon konferenssin kuulijoille ajatuksen luovasta luokasta.
Teoriaa on sittemmin kritisoitu, mutta ainakin luovuus kirvoitti kaupunkisuunnitteluun uusia tuulia. Loisin silti professori Floridan kehittelemän gay-indeksin oheen ns. savolaisuusmittarin.
Tunnustin nimittäin kesäkuun puoluekokouksen lounaspöydässä kuopiolaisille heimoveljille pitäväni Siilinjärven toria ehkä Suomen parhaimpana paikkana!
Siellä kun mummot tulevat juttelemaan vieraalle, kertovat kuulumisiaan tuntemattomallekin ja ottavat tilanteen kuin tilanteen haltuunsa savolaisella sutjakkuudella. Koet olevasi torille tervetullut!
Miten mahtaa olla muiden maankolkkien laita savolaisuusindeksillä mitattuna?
Helsinki lie jo hävinnyt Tampereelle taistelun maan suosituimmasta asuinpaikasta. Miten mahtaa olla muiden maankolkkien laita savolaisuusindeksillä mitattuna?
Otetaanko tulijat vastaan kyräilemällä ja kyttäämällä, vai jutulle ja mukaan menoon kutsumalla, vaikkei yhteistä kieltä välttämättä kovin paljoa olekaan?
Eihän siellä Savonmaan torilla kaikkea hämäläinenkään ymmärrä, mitä huostellaan.