Aika kohdata seuraavan vuosikymmenen iso kuva

2020-luku on ovella ja on aika kohdata iso kuva. Seuraavat kymmenen vuotta ovat ratkaisevia. Me olemme luvanneet, että niiden jälkeen Suomi on hiilineutraali, julkinen talous on tasapainossa ja köyhyyttä ei ole.

Suomessa on nähty tarina siitä, kuinka sodan jälkeisistä luokista ja elinkeinojen muuttumisesta on ponnistettu ylös koulutuksella. Nyt tarina on taipumassa siihen, että kouluttautumisen ja ahkeran työnteon lomassa ei ole aikaa perustaa perhettä, kun elämää yritetään optimoida. Elämme viimeisiä hetkiä sen totuuden muuttamisessa, että perhe, työ ja onni mahtuvat saman ihmisen elämään.

Väestörakenteen perusteella uudella vuosikymmenellä ratkaistaan Suomen tulevaisuus. Lapsitoiveiden täyttyminen ja väestön vähenemiseen varautuminen ovat politiikan ratkaistavia asioita. Hoivan tarve tai matala syntyvyys eivät ole tulleet yllätyksenä, kun sote-uudistusta on tehty toista vuosikymmentä. Apa­ti­an si­jaan on ai­ka lait­taa tuu­le­maan niin vauvatoiveiden kuin rakenteellisten uudistustenkin kanssa.

Kovin paljon on myös meistä kiinni millaista kuvaa väritämme. Suomi on menestyvä hyvinvointivaltio ja on pidettävä huolta että se pysyy sellaisena.

On  ilmiselvää, että emme saavuta kymmenen vuoden tavoitteitamme kielloilla, pelkillä veroilla tai tasapäistämällä – meidän on muutettava tarpeitamme, ennakoitava ja löydettävä uutta osaamista. Kulunut vuosikymmen on ollut individualismin kulta-aikaa. Sen vastavoimana tilaa tulee raivata kohtuullisuuden ja yhteisöllisyyden arvoille.

Emme myöskään saavuta tavoitteitamme ilman yhteiskuntarauhaa. Vain yhteiskuntarauha takaa kehityksen. Aika ja ihmiset tuntuvat levottomilta ja on poliitikkojen tehtävä tuoda vakautta. Katugallupin perusteella politiikan liike on ollut liian nopeaa kuluneena vuonna muillekin kuin hämäläisille.

Uskon, että ihmiset hakevat luonnostaan tasapainoa, jonka vuoksi politiikan keskustalta vaaditaan malttia uskoa itseensä. Suomen Keskusta tarvitsee lisää kärsivällisyyttä, sillä nousun tulee olla kestävää. Ilman keskustaa, Suomi olisi yhtä aikaa oikeistolaisempi ja vasemmistolaisempi maa.

Kasarisukupolvi on saanut Suomen vastuulleen. Seppo Kääriäinen kirjoitti eilen kolumnissaan 1980-luvun lapsista (MT 30.12.): ”On toivottava, että uusi polvi tervehdyttäisi nykykulttuuria ja omaksuisi keskinäiseen kunnioitukseen nojaavat toiminta- ja puhetavat sekä ennen kaikkea reilun pyrkimyksen yhteisymmärrykseen kansakunnan isoissa kysymyksissä.”

Kyllä. Isoja kysymyksiä ovat ainakin syntyvyys, yhteiskuntarauha, kestävä kehitys ja alueellinen tasa-arvo.

Tämä oli ensimmäinen vuoteni kansanedustajana. Olin kolmen ensimmäisen edustajan joukossa eduskunnassa ensimmäisenä työpäivänä. En halunnut myöhästyä uuden ajan alusta eikä se ole vieläkään valmis.