Liberalismia vai normienpurkua?

EU- ja kotimaan politiikan yksi iskulause on normienpurku.

Sääntelyn keventämisen ja turhien lakien poistamisen tavoitteena on menetetyn kilpailukyvyn palauttaminen.

Byrokratian keventäminen voi onnistuessaan luoda uusia talouskasvun mahdollisuuksia.

Viimeaikaisten ratkaisujen valossa olen kuitenkin huomannut normienpurun sekoittuneen liberalismiin. Toivon, ettei se ole tarkoituksellista.

On hyvä muistaa, että jokaisen normin taustalla on jokin syy, ei vain pelkkä halu luoda sääntöjä.

Normeja purettaessa täytyy tarkastella alkuperäistä ajatusta ja punnita sen käyttökelpoisuutta tässä hetkessä.

Osasta normeja on tullut ajan myötä tarpeettomia, mutta joillekin löytyy vielä perustelut. Siksi normienpurku pelkästä purkamisen ilosta ei ole kestävä ratkaisu.

Kauppojen aukiolojen ja alkoholipolitiikan vapauttaminen on esimerkki politiikasta, jossa liberalismi ja normienpurku näyttävät sekoittuneen.

Turhiksi normeiksi on nostettu arvoperusteiset terveyteen, hyvinvointiin ja työssä jaksamiseen liittyvät kysymykset. Päätösten sivuvaikutukset näyttävät unohtuneen.

Miten käy pienen kyläkaupan, kun aukiolot vapautuvat eikä yrittäjällä ole resursseja vastata kilpailuun?

Mitä tämä tarkoittaa lasten päivähoidon osalta, kun tarve päivähoitoon kasvaa viikonloppuisin ja iltaisin? Mikä vaikutus ruokakaupassa myytävien alkoholituotteiden pitoisuuden nostolla on kansanterveyteen?

Meidän täytyy varoa, ettei käy kuten hölmöläisten talolle, johon unohdettiin tehdä ikkunat.

Kun ”hölmöläiskylän viisain mies Matti” näytti, miten ikkuna tehdään, päätyivät hölmöläiset siitä innostuneena sahaamaan ikkunoita niin paljon, että koko talo sortui.

Tarinan opetus oli siinä, että ikkunanpaikat pitää suunnitella jo rakennusvaiheessa.

Normienpurku tulee tehdä harkiten niillä alueilla, joilla sitä oikeasti tarvitaan.

Ehdottoman tärkeää se on maataloudessa, jossa raportoinnista ja byrokratian hallitsemisesta on tullut ruumiillista työtä raskaampaa.

Sen sijaan liberalismin viljely normienpurun kustannuksella ei ole kehityssuunta, jota haluan tukea.