Millainen urheilija keskusta olisi?

Minulta kysytään usein, mistä urheilijataustan opeista on hyötyä politiikassa.

Tärkein oppi on tavoitteen asettaminen ja määrätietoinen työn tekeminen sen eteen.

Määrätietoiseen tekemiseen liittyy myös valppaus. Täytyy olla kaiken aikaa herkkänä olosuhteiden, kehon viestien ja moninaisten muutosten keskellä, että todella jokainen toimi vie tavoitetta kohti eikä aivan johonkin muuhun suuntaan. 

Politiikassakin asiat ovat usein monimutkaisia eikä ratkaisujen löytyminen ole pelkästään itsestä kiinni.

Ajattelen kuitenkin, että ilman tavoitteen asettamista, siihen uskomista ja työn tekemistä valppaana tavoitteen eteen ei mikään asia mene politiikassakaan eteenpäin.

Jos keskusta olisi urheilija, se olisi nyt pitkään menestystä niittänyt vahva suorittaja, joka erinäisten ylä- ja alamäkien jälkeen taas edeltävällä kaudella saavutti mestaruuden.

Sen jälkeen joku on kuitenkin tökkinyt.

Kisoihin on tullut uusia kovia kilpakumppaneita, jotka tuntuvat saavuttavan tuloksia aivan eri tyylillä.

Hyvin monenlaisia valmentajia häärii ympärillä ja neuvoja annetaan eri suuntiin. Usko omaan tekemiseen horjuu.

Jos urheilussa tulokset menevät taaksepäin, silloin kannattaa vaihtaa jotain omassa tekemisessä. Virheet pitää tunnistaa ja korjata, mutta niihin ei kannata jäädä keskittymään määräänsä enempää.

Ajattelen, että sama koskee keskustaa.

Olemme mestareita tuhkan sirottelussa ja oman tekemisemme kriittisessä arvioinnissa.

Tästä loistava esimerkki on 2015 vaalivoitto. Saapuessani ensimmäistä kertaa tuolloin eduskuntaryhmäämme, tunnelma oli pettynyt.

Porukka ei ollut tyytyväinen 49 kansanedustajapaikkaan ja siksi valmistauduttiinkin luistavaan alamäkeen.

Keskitien kulkeminen ei tarkoita hajuttomuutta tai mauttomuutta.

Perustavaa laatua oleva asia elämässä, urheilussa ja myös politiikassa on, että luottaa omiin vahvuuksiinsa.

Kyllä, ympäri Eurooppaa puoluekenttä on muutoksessa.

Tarve maltilliselle keskitien kulkemiselle ei kuitenkaan ole kadonnut.

Keskitien kulkeminen ei tarkoita hajuttomuutta tai mauttomuutta.

Se tarkoittaa eri näkökulmien huomioimista ja järkevää ja tolkullista päätöksentekoa niiden pohjalta.

Se tarkoittaa sitä, että ei tehdä päätöksiä pelkästään talouden tai ympäristön perusteella tai sosiaalisilla ja kulttuurisilla perusteilla vaan huomioidaan tekemisessä nämä kaikki neliapilan lehdet ja nälökulmat.

Voisiko avain keskustan nousuun olla niissä syissä, minkä takia itse kukin meistä on puolueeseen aikanaan liittynyt?

Minulle on kyse kolmesta asiasta. Ensinnäkin on kyse luonnosta. Siitä esimerkiksi, että keskusta näkee suomalaisen maa- ja metsätalouden mahdollisuudet ilmastonmuutoksen ratkaisemisessa.

Toiseksi, on kyse sivistyksestä. Keskusta puolustaa ihmisyyttä sekä tasa-arvoisia oppimisen ja itsensä kehittämisen mahdollisuuksia koko Suomessa.

Kolmantena, on kyse juurista. Omien lähtökohtien ymmärtämisestä, historian tajusta ja terveestä maanläheisestä itseluottamuksesta, joka juurevuudesta syntyy. 

Kansalaisten luottamus keskustaan ei palaudu säntäilemällä. Se syntyy siitä, että sanat ja teot ovat yhtä.

Olemme valppaina muuttamassa tekemistä, jos tavoite pakenee kauemmas ja tekeminen ei tuekaan arvojamme.

Kansalaisten luottamus syntyy myös siitä, että luotamme vahvuuksiimme niin voiton kuin tappionkin hetkellä ja teemme arvojemme mukaista politiikkaa.